Emme ole saaneet sisarusta ainoalle lapsellemme toiveista huolimatta.

Haluaisin 14-vuotiaalle ainokaisellemme sisaruksen, että hän voisi jakaa huolensa meistä vanhemmista tulevaisuudessa jonkun kanssa. Toiveeni ei kuitenkaan ole toteutunut.

Toivon, että lapseni voi tulevaisuudessa tukeutua muihin sukulaisiin, esimerkiksi serkkuihin.

Olen seurannut, kuinka mieheni ja hänen siskonsa ovat hoitaneet vanhempiensa asioita. On ihailtavaa, miten he ovat lähentyneet vanhempiaan hoitaessaan.

Ruusun nuppu

Onnellisuus on näkökulma

Lukijan kirje: Lapset saadaan, ei hankita

Olemme nykyaikana niin omavoimaisia. Mutta lopulta kaikki on Luojan kädessä. Tiedemiehet ovat selvittäneet monia yksityiskohtia luomakunnasta, mutta monelle tulee yllätyksenä se, ettei lapsia tosiaankaan hankita. Lapset saadaan, jos Luoja suo. Ruusunnuppu, ole kiitollinen ainokaisestasi. Ymmärrän hyvin toiveenne toisesta lapsesta, mutta kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä on saanut kuin onneton siitä, mitä ei ole.
Lue kommentti

Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Kuinka äkkiä meistä tulikaan koriskansa Susijengin voittojen huumaamana!

Jokin aika sitten olimme vielä vannoutunutta talviurheilukansaa. Hurrasimme hiihtäjille ja juhlimme jääkiekon maailmanmestareita.

Mutta eipä tarvittu kuin yksi dopingskandaali, kun sanouduimme irti hiihtäjistä. Yleisurheilijoitakaan emme jaksa enää kannustaa, sillä maaottelutappiot masensivat.

Olemmeko siis uskottomia? Pelkästään voiton perässä juoksijoita? Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Onko ihme, etteivät urheilijat jaksa, jos tukijoukot lipeävät heti ensimmäisten vastoinkäymisten ja tappioiden tullessa?

Selkärankaa penkkiurheiluun

Viime vuosisadalla huutolaiset sijoitettiin vähiten maksua ottavaan taloon. Samalla tavoin nykyisin heikoimmassa asemassa olevat saa hoitaakseen se, joka tekee homman halvimmalla.

Kauhistelemme viime vuosisadan huutolaisten kohtelua ja ihmettelemme, miten sellaista on voinut olla. Samalla emme huomaa, että kohtelemme oman aikamme vähäosaisia samalla tavalla. Etenkin vanhukset ja vammaiset ovat altavastaajan asemassa, kun kaikki lasketaan vain rahassa.

Yksi suurimpia syitä on kilpailutus. Viime vuosisadalla huutolaiset sijoitettiin vähiten maksua ottavaan taloon. Nykyinen kilpailutus johtaa siihen, että heikoimmassa asemassa olevat saa hoitaakseen se, joka tekee homman halvimmalla. Ne, jotka eivät pysty itseään puolustamaan, saavat tyytyä siihen, mitä annetaan.

EU:n kilpailutussäännökset vaativat kilpailun järjestämistä, jos hanke ylittää raja-arvot. Kaikki EU-maat eivät kuitenkaan anna perustoimintojaan kansainvälisille kauppiaille. Miten se onnistuu muualla, mutta ei meillä ”pohjolan mallimaassa”?

Turhautunut