Nykyisin korostetaan, ettei toisten ulkonäköä saa kommentoida? Miten sitten lapsille ja nuorille voi päivitellä heidän ulkonäköään heidän kuultensa?

Olen isokokoista sukua ja myös lapseni ovat isoja. Jo pienenä he saivat jatkuvasti kuulla ihmettelyä koostaan, kun aikuiset kuulivat lapsen iän.

Varsinkin murrosiässä jatkuva koon päivittely on ollut lapsille todella rassaavaa. Kun naapurin mies tuli käymään meillä, hän hohotteli eteisessä poikien kenkiä, että onpas siinä kanootteja.

Nyt on vuorossa 13-vuotias tyttäreni, joka vaivaantuu jatkuvasta pituutensa huomauttelusta. Hän on alkanut kulkea hartiat kyyryssä, vaikka eihän se lyhyemmäksi tee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nykyisin korostetaan, ettei toisten ulkonäköä saa kommentoida? Miten sitten lapsille ja nuorille voi päivitellä heidän kokoaan heidän kuultensa? Päivitelläänkö lasten lyhyyttä samalla tavalla?

Onpa täti itse lihava...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen itse isokokoinen ja muistan kyllä, miltä tuntui, kun aikuiset päivittelivät, että olet vasta tuon ikäinen ja noin iso. Sitä alkoi miettiä, että olen vääränlainen ja meni pitkä aika, ennen kuin hyväksyin, että oon mikä oon ja näillä mennään.

Vierailija

80-luvulla enot kommentoivat suureen ääneen sukutapaamisissa kuinka minulla on jo isot rinnat ja samanikäinen serkkutyttö on ihan lauta. Molemmat häpeltiin ja nolosteltiin vaikka ainoat joiden olisi kuulunut niin tehdä oli ne enot. Lopetin sukulaisjuhlissa käymisen 14 vuotiaana. Enojen kanssa en ole missään tekemisissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla