Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?
Suomessa on kummallinen tapa romuttaa toimivat systeemit ja jättää korjaamatta se, mikä toimii huonosti.
Kun koulussa toteutettiin aiempaa opetussuunnitelmaa, Suomi oli Pisa-tilastojen ykkönen. Sitten keksittiin, ettei vanha opetussuunnitelma ole hyvä, vaikka tulokset olivat loistavat. Tehtiin uusi, ja nyt putoamme Pisa-tilastossa alaspäin.
Suomen erikoissairaanhoito on ollut erinomaista. Nyt se meinataan romuttaa, koska terveyskeskuksiin ei joka paikassa saa tarpeeksi nopeasti aikoja. Sen sijaan, että hoidettaisiin terveyskeskukset kuntoon, pannaan päreiksi koko systeemi.
Aikaisemmin tuuletettiin avaamalla ikkunat, ja rakennukset voivat hyvin. Sitten tyyli ei enää kelvannut, vaan piti keksiä hienot ilmanvaihdot ja byrokraattiset rakennusmääräykset. Nyt rakennukset ovat homeessa.
Moneen asiaan puututaan, mutta ei esimerkiksi poikien syrjäytymiseen, vaikka se vaikuttaa jo syntyvyyteenkin.
Teitä ei korjata korkeasta autoverosta huolimatta, ja tiet ovat täynnä kuoppia. Päiväkotiryhmiä kasvatetaan, vaikka lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?
Terveisiä Hölmölästä
