Tunnen suurta avuttomuutta läheiseni masennuksen edessä. Haluaisin auttaa häntä, mutta miten?

En ole masentuvaisuuteen taipuvainen, mutta lähipiirissäni on useampia masennuksesta kärsiviä. Koska en itse ymmärrä masennusta sisältäpäin, koen sen edessä suurta avuttomuutta.

Miten voi auttaa maahan painunutta? Miten osaisin nostaa häntä? Vai voiko masentunutta yleensäkään auttaa? Olen yrittänyt tarjota apua arjen asioissa, joita masentuneet eivät itse jaksa hoitaa. Aikuisen ihmisen asioihin ei kuitenkaan voi sen enempää puuttua.

Olen myös miettinyt, onko apu edes hyvä asia? Voiko ulkopuolisen apu aiheuttaa sen, ettei masentunut edes yritä selvitä itse? Ehkä aikuisen ihmisen kuuluu saada elää omalla tavallaan. Mikä on oikeanlainen apu masentuneelle?

Miten autan oikein?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään toisistamme huolta

Hienoa kuulla, että empatiakykyisiä ihmisiä on olemassa ja kannat huolta lähimmäisistäsi. Hyvin harva masentuneista tai heidän läheisistään osaa itse diagnosoida todellisen tilan. Tähän tarvitaan ammattiapua. Auttaminen päivittäisissä askareissa, ulos vieminen ja kuuntelevana korvana oleminen voivat olla joillekin tarpeeksi alakuloisuudesta pois pääsemiseen mutta tärkeää on muistaa sekin, että masentuneen ihmisen on joissakin tapauksissa todella vaikea itse hakea apua. Itse synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena voin kertoa myös sen, että useasti masentunut ei halua kuormittaa läheisiään tai ystäviään omalla huonolla olollaan. Jos ja kun sinua askarruttaa että miten edetä, aina voit soittaa oman alueesi terveysasemalle ja kysyä neuvoa. Masentuneelle voi myös rehellisesti kertoa, että et ole ammatti-ihminen mutta voit aina kuunnella ja olla kyllä apuna ajan varaamiseen vaikkapa terveysaseman psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tärkeää on osoittaa, että välittää, ihan vaikkapa kuulumisten kysymisellä.

Avunsaaja

Olen mielenterveyskuntoutuja ja masennus on minulle hyvin tuttua.  Nykyään koen alakuloisuutta päivittäin ja se näkyy arjen toiminnoissani.  En saa aamulla itseäni käyntiin ja aina on jostakin kerättävä voimia tehdäkseni edes jotain.  Olen sairaseläkkeellä, enkä muiden vaivojeni vuoksi pysty ottamaan mitään työtä vastaan.  Ainoastaan vapaaehtoistyössä koetan olla melko säännöllisesti.  Minulle on ollut suuri apu sukulaisistani ja perheestäni.  Juuri koin positiivisen yllätyksen, kun miniäni tarjoutui auttamaan siivouksessa.  Hän järjesti komeroitani ja otti huomioon toiveeni, mitä sieltä karsitaan pois.  Itse en ollut saanut pitkään aikaan tehtyä aloitetta hommaan ja mielialani kohentui kovasti, kun näin että kotini tuli siistimmäksi.  Kyllä aivan hyvin voit auttaa masentunutta käytännön töissä, kun kysyt suostuuko hän siihen.  Jo iloinen seurasi ja ystävällisyytesi antaa masentuneelle toivoa parempaan elämään ja hän saan tuntea, että hänestä välitetään.  Tämä  on minun reseptini!

Sisältö jatkuu mainoksen alla