Ystäväni loukkaantui huumoriksi tarkoitetusta lauseesta, eivätkä välimme ole korjaantuneet.

Minulla on elämän varrella ollut monia ystävyyssuhteita, toiset lyhyitä, toiset pitempiä. Yleensä muistelen kaikkia ystäviäni hyvällä.

Tässä taannoin tapahtui kuitenkin jotain ikävää. Tapasin ystävättäreni kaupungilla ja juttelimme niin kuin ennenkin, kunnes mieheni tuli paikalle. Ystäväni halasi miestäni, ja minä parkaisin, että nyt ei halata.

Lauseeni oli tarkoitettu huumoriksi, mutta ystäväni ei ymmärtänyt sitä. Hän on alkanut vältellä minua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyysin häneltä anteeksi ja selitin, etten halunnut loukata häntä, mutta välimme eivät korjaantuneet. Jäin miettimään, kuinka olisin voinut estää tilanteen. Eikö anteeksipyyntöni ole riittävä?

Erään kirjailijan sanoin toivon, että minulle jäisi mahdollisimman vähän vihamiehiä maan päälle. Toteutuukohan toiveeni?

Myrsky vesilasissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ehkä ystäväsi ymmärsi, että et luota häneen ts. luulit hänen yrittävän iskeä miestäsi.

Toisinaan lipsahdukset paljastavat ikävästi todelliset ajatuksemme.

Jos olet pyytänyt anteeksi eikä se riitä, tuskin voit enää muuta tehdä. Kenenkään ystävä ei voi olla pakolla.

Mitämitämitä

Ystävyys voi tulla joskus tiensä päähän ja loppua ihan mistä asiasta tahansa. Joku ihan pieni tekosyykin kelpaa jos haluaa katkaista ystävyyden. Minulla loppui lapsuudenystävyys siihen, että hän meni uusiin naimisiin ja siihen väliin ei pitkäaikaisillaan ystävillä ollut enää asiaa. Syitä voi vain arvailla, ehkä mies ei pitänyt vaimon vanhoista ystävistä, ehkä heidän elämäänsä ei enää kaivattu vaimon ” tyttökavereita”. Hänellä, siis entisellä ystävälläni, on toinen kierros menossa. Ensimmäisen avioliittonsa aikana olimme läheisiä perhetuttuja mieheni kanssa heille. Itselläni oli pitkän aikaa sellainen olo, että 40-vuoden ystävyys vedettiin vessasta alas, varsinkin kun koko tuon ajan olimme todella läheisiä ystäviä. Koskaan ei ollut edes isompaa sanomista. Kouluaikoina olimme erottamattomat. Aikani pyytelin kylään ja hän kyllä kävikin, mutta minua ei enää kutsuttu heidän kotiinsa. Vedin siitä johtopäätökset ja lopetin yksipuolisen yhteydenpidon. Lopetin asian murehtimisen ja keskityin muihin ystäviini. Ystävän hankkimiseen voi mennä kymmenenkin vuotta, ystävän voi myös menettää viidessä minuutissa. Sen verran olin loukkaantunut, ettei tällä lapsuudenystävälläni ole enää sijaa elämässäni, vaikka hän sitä joskus vielä haluaisikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla