Lukijan kirje: ”Muistisairas isäni oli toistuvasti väkivaltainen äitiäni kohtaan, eikä apua tahtonut löytyä mistään”

Isäni muistisairaus ilmeni alussa epäluuloisuutena. Joku varasti, siirteli tai piilotti hänen tavaroitaan. Sitten äitini alkoi hänen mielestään huoraamaan lähes naapurissa asuvan aikuisen tyttärensä luona vierailevan tutun miehen kanssa. Todisteena siitä oli 6 pikkuhousut narulla pyykin jälkeen. Lasketimme hänellä, että siellä oli myös 6 hänen omat bokserinsa, kun vaaleaa pyykkiä pestiin kerran viikossa. 

Isäni tuli todella väkivaltaiseksi ja tarttui monta kertaa 56 kg painavaa äitiäni milloin mistäkin kiinni, löi häntä esineillä ja töni sekä heitti esineillä. Hän ajoi monta kertaa äitini pois ”talostaan”. Yhden kesän äitini jopa asui luonani toisella paikkakunnalla, ja tuona aikana talo meni todella epäsiistiin kuntoon. Kun kävin välillä siivoamassa, isäni muun muassa nuoli ruokalautasen ja pisti sen kaappiin. Sehän on ihan puhdas nuoltuna. Hän pisti mikroaaltouuniin teräskattilan, lämmitti saunaa kiukaan luukku auki jne. 

”Hänen olisi vaan pitänyt ottaa vähän vaatteita ja muuttaa jonnekin vuokralle pienellä eläkkeellään.”

Pyysimme aikuissosiaalityöntekijät kotikäynnille. He totesivat, että voivat järjestää isälleni kerran päivässä lämpimän aterian kotiin kuljetuttuna, mutta että ketään ei voi pakottaa lääkäriin eikä lähtemään omasta kodistaan. He painottivat muistisairaan itsemääräämisoikeutta. Äidilläni ei sitten ollutkaan mitään oikeuksia. Hänen olisi vaan pitänyt ottaa vähän vaatteita ja muuttaa jonnekin vuokralle pienellä eläkkeellään. Asumistukea hän ei olisi saanut ilman avioeroa ja mitään irtaimistoa ei olisi saanut ottaa, kun se olisi ahdistanut muistisairasta.

Siinä kun he sitten jo tekivät lähtöä, pyysin isääni kertomaan siitä huoraamisesta. Isäni kertoi hyvin seikkaperäisesti, mitä äitini tekee naapurissa asuvan "Oskarin" kanssa. Toinen sosiaalityöntekijä muuttui punaiseksi ja toiselta suu loksahti auki. Se punanaamainen yritti selittää, että hänen isänsä on jo pitkään asunut muualla ja on viimeksi käynyt paikkakunnalla puoli vuotta sitten. Sama naapurin mies, sama harvinainen sukunimi.

Sitten varattiinkin aika geriatrille. Muistipisteet 18/ 40 ja epäluuloisuutta. Oikealla lääkityksellä äiti on nyt pärjännyt isäni kanssa muutaman vuoden. 

Hetken verran paremmin

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.