”Meillä oli monta riitaa äidin kanssa, kun olin murrosikäinen. Nyt äiti on vanha, enkä näe syytä lähteä kaivelemaan äidin menneitä virheitä”, lukijamme kirjoittaa.

Äidilläni ei ole enää kauan aikaa jäljellä. Mitä hyötyä olisi alkaa tässä vaiheessa kaivella niitä aikoja, kun äiti ei osannut empaattisesti käsitellä murrosikäistä minua, vaan kaiken suunsoiton jälkeen käski pakata tavarat ja muuttaa parempaan kotiin. En muuttanut.

Monta riitaa oli silloin ja itkin, että äiti ei ymmärrä minua. Ajattelin, että äiti ei ole koskaan ollut nuori.

Nyt sydämeni on rauhassa, kun tiedän, että olen hoitanut äitiä hyvin loppuun asti.  Äiti ei hoitanut lapsianikaan, ja silti aikuiset lapsenikin auttavat häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotielämä ei ollut päivänpaistetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kotielämä on harvoin päivänpaistetta. Kaikilla meillä oli murrosiässä riitoja vanhempiemme kanssa.

Sinulla näyttää olleen äitisi kanssa tiukempi vääntö kuin monilla. Nostan hattua, että olet tehnyt sovinnon ainakin itsesi kanssa ja antanut äidillesi anteeksi.

Katkeruudesta maksaa lopulta aina itse. Olet tehnyt oikean valinnan!

Monsteri

Ei kaikkea tarvitse antaa anteeksi. On niitäkin jolla vanhemmat ovat olleet todella väkivaltaisia, fyysisesti tai henkisesti. On ikävää että toisten kokema kaltoinkohtelu vähätellään murrosikäisten kuohunnaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla