Mistä saisin vahvuutta tyytyä avioliittooni, kun ei lasten ja lastenlasten vuoksi ole pois pääsyä?
Ihanaan nuoruuteen kuuluu rakastuminen, seurustelu ja naimisiin meno. Kelaan taaksepäin. Miksi mikään näistä ei kohdallani ollut aitoa?
Sain puolison ja olin rakastunutkin. Kun lapsi syntyi, katsoin velvollisuudeksi mennä vihille. Mutta se varsinainen kipinä puuttui.
Olen miettinyt, miksi monen vuosikymmenen yhteiselo ei ollutkaan sitä, mistä nuorena haaveilin? Olen kahlittu liittoon, josta ei ole poispääsyä. On lapset ja lastenlapset, joiden vuoksi olen pakotettu olemaan paikoillani. Tunnen, että olen menettänyt vapauteni eikä minulla ole mahdollisuutta itsenäisyyteen.
Kun vihittävä pari vastaa papille tahdon, harva tietää siinä vaiheessa elämästä mitään. Silloin saatetaan käsittää väärin koko avioliiton tarkoitus. Mistä saisin vahvuutta tyyneen avioelämään, ettei minun tarvitsisi riuhtoa tässä ahtaassa häkissä?
Häkkilintu
