Mistä saisin vahvuutta tyytyä avioliittooni, kun ei lasten ja lastenlasten vuoksi ole pois pääsyä?
Ihanaan nuoruuteen kuuluu rakastuminen, seurustelu ja naimisiin meno. Kelaan taaksepäin. Miksi mikään näistä ei kohdallani ollut aitoa?
Sain puolison ja olin rakastunutkin. Kun lapsi syntyi, katsoin velvollisuudeksi mennä vihille. Mutta se varsinainen kipinä puuttui.
Olen miettinyt, miksi monen vuosikymmenen yhteiselo ei ollutkaan sitä, mistä nuorena haaveilin? Olen kahlittu liittoon, josta ei ole poispääsyä. On lapset ja lastenlapset, joiden vuoksi olen pakotettu olemaan paikoillani. Tunnen, että olen menettänyt vapauteni eikä minulla ole mahdollisuutta itsenäisyyteen.
Kun vihittävä pari vastaa papille tahdon, harva tietää siinä vaiheessa elämästä mitään. Silloin saatetaan käsittää väärin koko avioliiton tarkoitus. Mistä saisin vahvuutta tyyneen avioelämään, ettei minun tarvitsisi riuhtoa tässä ahtaassa häkissä?
Häkkilintu
Millaisia ongelmia liitossa on? Minkä haluaisit loppuvan, mitä haluaisit lisää? Jos kertoisit tarkemmin tilanteesta, sinua voisi helpommin neuvoa. Lasten ja lastenlasten takia ei nykypäivänä ole avoliitossa mikään pakko pysyä.
Kannattaa muuttaa asennetta. Miksi lapset ja lapsen lapset estävät eron?
Siksikö, että pitää ajatelle mitä he ajattelevat? Lapsille tuskin kuuluu aikuisten avioliitot.
Kai liitossa jotain hyvääkin on ollut, jos se on vuosikymmeniä kestänyt?
Kannattaisiko miettiä painavatko liiton positiiviset puolet enemmän kuin negatiiviset? Jos positiivisia puolia ei ole, niin sitten pitäisi varmaankin miettiä kestävätkö omat rahkeet yksinolon.
Onko kyseessä kenties keski-iän kriisi, jolloin hetkellisesti kaikki tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä? Sitäkin kannattaa miettiä ennekuin tekee suuria liikeitä mihinkään suuntaan. Mukavaa talven jatkoa kuitenkin.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
