”Mieheni on välillä ihan kyllästynyt ja ahdistunut näistä lukuisista muistiongelmistani. Hän nimittäin joutuu kaitsemaan minua. Se ei ole tietenkään kivaa, kun ei voi luottaa siihen, muistaako vaimo asioita vai ei”, lukijamme kertoo.
”Olen 66-vuotias, mutta itselläni on ollut pitkään lähimuistin kanssa isoja ongelmia. Puhelin on täynnä muistutuksia, mutta sekään ei aina riitä. En muista maksaa laskuja. En muista ostaa kaikkia ruoka-aineita kaupasta, ellei niistä ole listaa. Puhelinta saatan etsiä kotoa ihan väärästä paikasta, kun unohdin, minne sen juuri laskin kädestäni. En muista, minne jätin jonkin tavaran tai missä olin eilen, ellei se kuulunut vakio-ohjelmaani. Käyn joka aamu uimahallissa vesijumppaamassa ja porealtaassa tapaamassa tutut ja samassa tilanteessa olevat eläkeläiset.
Olen lyönyt ja kolhinut päätäni nuorempana jääkiekossa, kaatunut moottoripyörällä, kaatunut pyörällä ilman kypärää, saanut aivotärähdyksen ja monta muutakin juttua. Kaikkia en enää edes muista. Autolla ajo sujuu vielä loistavasti, koska olen 18-vuotiaasta lähtien ajanut autoa, moottoripyörää ja jopa kuorma-autoa töissäni. Tuntuu, että nuorena opitut jutut pysyvät muistissa parhaiten. 60-vuotispäivän jälkeen muistini on rapistunut yhä enemmän.
”Stressi on joskus todella kova, häpeää tunnen usein ja ahdistun, kun saan moitteita ja en vaan kerta kaikkiaan muista.”
Mieheni on välillä ihan kyllästynyt ja ahdistunut näistä lukuisista muistiongelmistani. Hän nimittäin joutuu kaitsemaan minua. Se ei ole tietenkään kivaa, kun ei voi luottaa siihen, muistaako vaimo asioita vai ei.
Minua taas ahdistaa, että muistanko varmasti kaiken, etten saa toruja ja olen autolla siellä, missä pitääkin. Mitään lääkettä ei ole lääkäreiltä herunut, joten itse pitää miettiä, kuinka saa asiat pysymään mielessä, oikeassa ajassa, järjestyksessä ja päivässä.
Stressi on joskus todella kova, häpeää tunnen usein ja ahdistun, kun saan moitteita ja en vaan kerta kaikkiaan muista. Mieheni on usein ärtynyt ja tiuskii. Jos muistan jotain, niin sitten en muista kuitenkaan jotain muuta. Olisi upeaa, jos löytyisi jokin lääke, millä muistia saisi edes vähän parannettua – elämä olisi paljon helpompaa. Vietän lopulta aika yksinäistä elämää, kun en enää uskalla tehdä samoja juttuja kuin ennen.”
66-vuotias nainen
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
