Kaipaan tosi paljon sitä hyvää ystävää, jonka menetin seurustelun takia.

Viihdyimme hyvän ystäväni kanssa hyvin, harrastimme samanlaisia asioita ja meillä oli hauskaa. Ystävyyttä ei haitannut, että olimme mies ja nainen.

Mutta sitten ajauduimme seurustelemaan. Kai sitä oletti, että hyvä ystävyys tarkoittaa myös hyvää parisuhdetta. Mutta ei tarkoittanut. Se, mikä oli tuntunut ystävässä piristävältä ja erilaiselta, tuli yhteen muuttaessa ongelmaksi.

Parin ison erimielisyyden jälkeen otimme aikalisän seurustelussa. Lopulta totesimme, ettei meistä ole parisuhteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt kaipaan tosi paljon sitä hyvää ystävää, jonka menetin seurustelun takia. Toivoin, että voisimme jatkaa hyvinä ystävinä, mutta entiseen ei ollut paluuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko kukaan onnistunut pysymään ystävänä seurustelun jälkeen? Jos, niin miten siinä voi onnistua?

Kahden kerran ex

samma här

Minulla on sama kokemus. Entiseen ei ollut paluuta, parisuhde-eron jälkeen tapasimme "ystävinä" vähemmän ja vähemmän ja nykyisin ei enää ollenkaan. Harmi.

Tönt

 Avoliittoni hajosi, emme sopineet yhteen.Pidimme silti yhteyttä harvakseltaan, onhan meillä yhteiset lapset. Eksän nyksä piti kuitenkin huolen, että tämä loppui. Nykyisin emme ole missään tekemisissä, vaikka ensimmäinen lapsenlapsikin on syntynyt. Harmittaa, että eksä antoi nyksänsä tuhota toimivan kokonaisuuden. Johtopäätökseni on, että ihmiset ajattelevat kaavamaisesti, tyyliin:

- eron jälkeen ollaan vihoissa loppuelämä

- entinen puoliso on uhka uudelle parisuhteelle

- mies ja nainen eivät voi olla "vain" ystäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla