Mieheni petti minua alusta alkaen. Miksi en lähtenyt viimeistään toisesta kerrasta?

Mieheni petti minua suhteemme alkuvuosista asti. Alussa en tiennyt sitä, mutta sitten tietooni alkoi tulla eri kanavia pitkin juttua hänen suhteistaan. Yksi hänen naisistaan oli jopa poikamme luokkakaverin äiti, ja yksi oli nainen, josta eräs ystäväni oli aiemmin sanonut, että hän harrastaa ainoastaan varattuja miehiä.

Mieheni kertoi minulle myös tarinaa erikoista seksiä harrastavasta kollegastaan. Minulla meni kauan, ennen kuin oivalsin, että tämä kollega olikin mieheni itse.

Kaikkiin pettämisiin liittyi yleensä alkoholi. Mies lähti kavereiden kanssa liikenteeseen ja päätyi sitten milloin minnekin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siedin sitä monta vuotta. Nyt kun niistä ajoista on mennyt riittävän kauan, olen alkanut syytellä itseäni ja ihmetellä samalla, miksi ihmeessä jäin tilanteeseeen? Miksi en lähtenyt ensimmäisestä kerrasta tai viimeistään toisesta?

Menneisyys harmittaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
E

Aikaisempi kommentti riivisti tämän minusta hyvin - et lähtenyt, koska et ollut valmis. Jos olisit lähtenyt, miettisitkö nyt kenties, oliko lähteminen sittenkään oikea ratkaisu - entä jos...? Ihminen on kokonaisuus, jonka lopputulos on kaikki kokemansa kokemukset. Entä, jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa, syyttäisitkö häntä siitä, miksi ihmeessä hän ei lähtenyt aikaisemmin, vai ymmärtäisitkö kuitenkin? Aivan. Ole armollinen myös itsellesi :)

Ennis

Itse uskon, että kaikelle on syynsä, suotta piekset itseäsi siitä kun et lähtenyt, kun itsekin tiedät, ettet aiemmin olisi ollut valmis lähtemään/jättämään...

Itse olen tyytyväinen etten jättänyt heti, koska vanhemmuudesta ei voi erota ja olisi hirveän vaikeaa yrittää kasvattaa lapsia niin, että vihaisin heidän isäänsä jonka luokse lapseni kuitenkin joka toinen viikko menee!

Olisit armollinen itsellesi,
olet sen armon ansainnut<3

Sisältö jatkuu mainoksen alla