Erityisherkkä stressaantuu seurassa. Parhaiten hänen akkunsa latautuvat yksin hiljaisuudessa.
Erityisherkkä stressaantuu seurassa. Parhaiten hänen akkunsa latautuvat yksin hiljaisuudessa.

”Olisi tärkeää, että lapsen erityisherkkyys tunnistettaisiin jo varhain. Ettei kävisi niin kuin minulle”, lukijamme kirjoittaa.

Kun olin murrosikäinen, ystäväni totesi minun olevan jotenkin erilainen kuin muut tytöt. Oli ahdistavaa jäädä usein ulkopuoliseksi muiden jutuista. Tuntui, että oli sata huomioitavaa asiaa, kun olisi pitänyt keskittyä olennaiseen.

Luin nimimerkki Nuuskamuikkusen kirjoituksen ja totesin hänen tilanteensa olevan minulle tuttu. Olen tarvinnut tavallista enemmän omaa rauhaa, aivan lapsesta saakka. Tein jo silloin metsäretkiä, jotta sain olla itsekseni.

Vasta aikuisena kuulin synnynnäisestä ominaisuudesta nimeltä erityisherkkyys. Aloin hakea tietoa ja tajusin, että tuollainenhan minä olen. Testistä sain melkein täydet pisteet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Erityisherkkyys vie paljon voimia ja kriittisyys itseä kohtaan loputkin.

Olisi tärkeää, että lapsen erityisherkkyys tunnistettaisiin jo varhain. Ettei kävisi niin kuin minulle. Puolesta sanasta uskoin, ettei hyvä ole tarpeeksi. Minusta tuli perfektionisti. Olen tuntosarvet ojossa joka suuntaan, ympäristöäni koko ajan huomioiden. Luen asioita rivien välistä ja seuraan ihmisten ilmeitä ja eleitä. Erityisherkkyys vie paljon voimia ja kriittisyys itseä kohtaan loputkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valitettavasti minua oli helppo manipuloida ja syyllistää. Olin kiltti ja ajattelin aina muita, yritin olla mieliksi. Piti tapahtua paljon ja pahoja asioita, ennen kuin tajusin missä mennään. On ollut ihmisiä, läheisiäkin, joiden mielestä muiden kuuluu uhrautua heidän hyväkseen, taloudellisesti ja muutoinkin.

Nykyään olen aika lailla sinut erityisherkkyyteni kanssa. Se on vahvuus, suorastaan lahja ja osa minua. On hyvä ymmärtää itseään, tekemättä erityisherkkyydestä sen kummempaa numeroa. Tämä on minun elämäni, ja siitä pidän huolta.

Herkkis

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Yksinasuvien asemaa parannettava

Erityisherkkyys ei tarkoita huonoa itsetuntoa, päinvastoin vaatii luonteen lujuutta, että oppii pitämään puoliaan ja vetäytymään omaan rauhaan. Yksineläviä ja toimivia ihmisiä, kun yhteiskuntakin katsoo jotenkin kieroon, tässä edelleen perhekeskeisessä kulttuurissa, vaikkaa enemmistö on jo yksineläjiä. 

Suorittaminen, pakkososiaalisuus, vaatimukset ym muuttamisenhalu, huokuvat tuosta ekasta kommentista - ne juuri ovat myrkkyä erityisherkille. Ei meissä ole mitään vikaa, emme tunne huonommuutta, eikä meikä tarvitse muuttaa, vaan jättää rauhaan, antaa olla omissa oloissamme. Osallistumme kyllä silloin, kun se tuntuu luontevalta, mutta emme väkisin, enkä joku ulkoa tulevan ohjailun ja roolin takia, jota tuputetaan.

Yksinasuvien asemaa piti parantaa, mutta edelleen moni kituuttaa riittämättömällä 800€/kk. Päättäjät herätys.

Yksin kokonainen

Rohkaistunut kirjoitti:
Tunnistan tilanteesi, Herkkis. Jäin silti miettimään sanojasi. Kirjoitat tulleesi manipuloiduksi ja syyllistetyksi erityisherkkyytesi vuoksi. Olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, tarkoittaako erityisherkkyys aina muiden myötäilyä ja heidän tahtoonsa alistumista, vai tuleeko se enemmän esimerkiksi lapsuudessa opituista malleista. Ainakin minä olen vanhemmiltani tainnut periä ajatuksen, että olemme jotenkin vähän huonompia kuin kaikki muut, ja siksi minun pitää ikään kuin kompensoida sitä perfektionismilla. En silti liittäisi näitä asioita – siis erityisherkkyyttä, perfektionismia ja muiden tahtoon alistumista – suoraan toisiinsa.

Minäkin olen erityisherkkä, mutta ajattelen, että sellaisenakin voi puolustaa omia rajojaan ja olla itsensä puolella. Minulle erityisherkkyys näkyy ja tuntuu niin, että kuormitun aika nopeasti seurassa, koska tunnustelen toisten fiiliksiä (välillä tahtomattanikin, en vain saa sitä asetusta pois päästäni). Myös hälyisät paikat ja kirkkaat, kovat valot väsyttävät minua.

Mielestäni omaa kuormittumista voi avata seurassa, siis sanoa että tässä on minulle kuormittavia tekijöitä. Silti voi rohkeasti ilmaista oman mielipiteensä käsillä olevasta asiasta tai tilanteesta. Voi sanoa, että vaikka olen empaattinen, kiltti ja hyvä kuuntelija, se ei tarkoita että minua voi käyttää hyväksi tai että minun siksi pitää aina uhrautua muiden puolesta. Sanominen voi aluksi olla pelottavaa, mutta siihenkin oppii ja tottuu.

Pohdit sitä, että lapsille olisi tärkeää opettaa erityisherkkyydestä, jotta he paremmin ymmärtäisivät itseään ja toimintaansa. Olen samaa mieltä, kunhan samalla ei anneta rivien välissäkään ymmärtää, että tämän piirteesi vuoksi sinä nyt vaan annat muiden määräillä ja poistut aina tilanteesta rauhoittumaan. Minulle on aiemmin käynyt niin, että kun en ole saanut mieltäni painavia asioita sanottua, olen poistunut ja ajatellut, että ”minä nousen tämän tilanteen yläpuolelle”. Joskus tuo ajatus on kypsä, mutta kyllä se aika usein on ollut tekosyy. Jälkeenpäin on harmittanut, etten ole pitänyt puoliani. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa harjoittelua.

Minustakin erityisherkkyys on enemmän lahja kuin kirous, ja nykyään vielä enemmän, kun osaan olla itseni puolella.

Et ole oikein tainnut käsittää, mitä erityisherkkyys tarkoittaa. Ei meillä ole tarvetta tulla mihinkään ryhmiin, kertomaan itsestämme yhtään mitään ja varsinkaan selittämään käytöstämme. Viihdymme paremmin omassa, tai harvojen ja valittujen ystävien seurassa. 

Muuta itse itseäsi, äläkä tuputa pakkososiaalisuutta erityisherkille, se on juuri sitä, mitä emme tarvitse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla