Mitä tehdä, kun tuntee parisuhteessa itsensä yksinäiseksi?
Mitä tehdä, kun tuntee parisuhteessa itsensä yksinäiseksi?

”Jatkanko liittoamme vain lähinnä käytännön syistä, koska en saa lähdettyä ja järjestettyä asioitani? Samaan aikaan haaveilen suuresta rakkaudesta, jonka haluaisin vielä kerran elämässäni kokea”, lukijamme pohtii.

Huomaan entistä useammin kadehtivani pareja, jotka vaikuttavat rakastuneilta. Oma liittoni on päällisin puolin ihan tavallinen, mutta usein tunnen itseni yksinäiseksi. Mielestäni väliltämme puuttuu syvä tunneyhteys, ymmärrys ja ehkä kunnioituskin, ihailusta puhumattakaan.

Pitkän yhdessäolon jälkeen liitosta on tullut molemmille lähinnä arkinen itsestäänselvyys. En ehkä rakasta miestäni enää niin kuin parisuhteessa kuuluisi. Enkä itsekään koe tulevani rakastetuksi kaipaamallani tavalla. Välimme ovat aika etäiset, vaikka emme juuri riitele.

Pohdin usein eroamista. Jatkanko liittoamme vain lähinnä käytännön syistä, koska en saa lähdettyä ja järjestettyä asioitani? Samaan aikaan haaveilen suuresta rakkaudesta, jonka haluaisin vielä kerran elämässäni kokea. En usko, että pystymme mieheni kanssa sellaista toisiamme kohtaan enää koskaan tuntemaan, niin laimenneet ovat tunteet, jotka eivät tainneet alkujaankaan roihuta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tuntuu surulliselta ajatukselta, etten saisi enää kokea suurta rakkautta. Samalla kuitenkin pelkään, että toivon mahdottomia ja päädyn vain ojasta allikkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toivonko liikaa?

Kaksi vanhaa puuta

Minulla on pitkä parisuhde. Meillä meni ihan hyvin, perusasiat kunnossa, mutta silti en kokenut oikein paloa. Molemmat meistä koki avioliiton kovin arkisena. Ilmoitimme itsemme muutama vuosi sitten avioliittoleirille. Se oli paras päätös. On mahtavaa rakastua omaan puolisoon uudelleen. Opimme uusia asioita, vaikka yhteisiä vuosia takana oli jo useampia vuosikymmeniä. Toki arki on taas, mutta uskallan sanoa, että rakkautemme syveni ja samaa kaavaa urautuessa pysäytämme, kumpi sen huomaa, ja puhumme, ettemme enää lähde samalle vanhalle polulle. Tähän vanhan polun asioiden tunnistamiseen työkaluja on enemmän, tunnistamme asioita niiden oikeilla nimillä, jos joku vaivaa. Esimerkiksi termi, joka avasi silmiä -ja sydäntä- oli rakkauden kielet. Rakkauden kielemme ovat hyvin erilaiset. Tavallaan puhuimme eri kieltä, vaikka luulimme osaavamme samaa kieltä. Kannattaa satsata nykyiseen avioliittoon. Ota selvää näistä avioliittoleireistä, niitä järjestetään edelleen. Leirillä ja sen jälkeen voi puhjeta vaikka mitä ihanaa oman rakkaan puolison kanssa.

Vierailija

Ärsyttää tällaiset ihmiset. Eikö voi olla kiitollinen siitä, mitä on! Toiset meistä ei ole koskaan löytäneet pitkää liittoa tai päässeet naimisiin. Ei ole oikeaa perhettä ja edessä on epävarma ja yksinäinen tulevaisuus. Jatkuva rikkinäisistä ihmissuhteista toiseen pomppiminen se vasta raastavaa onkin. Rakastumisessa ei ole mitään ihanaa; tuntematon ihminen on aina riski.  Suututtaa, kun ihmiset eivät voi olla onnellisia siitä, mitä on, vaan haikailevat joidenkin epärealististen fantasioiden perään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla