Miksi yksi kieltäytyminen ei riitä? Miksi pitää selittää, jos ei ota?

Päätin rajoittaa alkoholinkäyttöäni. En ole suurkuluttaja, mutta lähipiirissäni on monta entistä kohtuukäyttäjää, joista iltatissuttelu on ajan myötä tehnyt ongelmakäyttäjiä. Päätin ottaa tilanteesta vaarin ennakkoon.

Minulle kieltäytyminen alkoholista ei ole ongelma, mutta muille se tuntuu olevan. Kun olemme istumassa iltaa, isäntäväki kysyy, mitä haluamme juoda: viiniä, viinaa vai olutta. Sanon selkeästi, että kiitos nyt ei mitään niistä, sillä olen vähentänyt. Minua ei kuitenkaan kuunnella, vaan eteeni tuodaan lasi: ”Kyllä sä vähän otat!”

Koska en halua loukata, nautin lasillisen, mutta mietin, kuinka kumman tiukkana pitää olla, jos haluaa olla ilman viinaa?

Olen kuullut monen kertovan, kuinka vaikea on olla juomatta seurassa. Miksi limulinjalla pysyvän mielipidettä ei kunnioiteta ilman vääntöä? Miksi yksi kieltäytyminen ei riitä? Miksi pitää selittää, jos ei ota?

Ehkä viinatta istuvaa pidetään jotenkin ilonpilaajana. Vai onko niin, että ihmiset tietävät kulkevansa itse heikoilla jäillä ja ajattelevat, että joukolla tehty synti on pienempi?

Entä jos olisin alkoholisti, jolle yksi ryyppy saa päälle parin viikon putken? Olisinko saanut olla ilman viinaa, jos olisin sanonut, että olen alkoholisti ja siksi absolutisti?

Pisti ajattelemaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Vierailija

Jos sanot ettet ota, älä sitten ota. Eihän kukaan usko jos sanot että et juo ja heti perään juot. Jos aikuisella ihmisellä ei ole kanttia sanoa omille ystävilleen mitä haluaa tai ei halua, niin ei ole ihme jos joutuu muiden vietäväksi. 

  • ylös 25
  • alas 3
Angel

Jokaisen oma asia. Minun mielestäni ei kannata välittää ja voi jättää huomiotta täysin kokonaan sellaisten ihmisten mielipiteet asiasta, jotka eivät tai halua ymmärtää sitä ettet halua alkoholia

  • ylös 13
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla