Lukijan kirje: Puutunko ystävän perhe-elämään vai annanko olla?
Pitäisikö puuttua ystävän perhe-elämään, kun asiat näyttävät menevän huonompaan suuntaan, vai onko parempi olla sekaantumatta asiaan?
Ystäväni on ollut miehensä kanssa nuoruudestaan asti. Heillä on monta lasta. Ystäväni sanoo, että jos hän ei olisi petkuttanut miestään, hänellä ei olisi yhtään lasta. Mies sanoo, että on oppinut rakastamaan jokaista lastaan, muttei ole toivonut ainuttakaan niistä.
Olen kuunnellut ystäväni vuodatuksia vuosia. Hän tulee vuosi vuodelta katkerammaksi ja purkaa sen mieheensä ja lapsiinsa. Hänellä on itsestään mielikuva pullantuoksuisena äitinä, mutta todellisuudessa hän pilaa perheensä ilmapiirin, vaikka leipookin pullaa.
Ystäväni hallitsee miestään uhkaamalla, että jos lähdet, et tule näkemään lapsiasi ikinä. Lasten kuullen vaimo moittii miestä koko ajan, myös vaikka paikalla on vieraita. Mies on ehdottanut pariterapiaa, mutta ystäväni kertoi nauraneensa ja sanoneensa, että hän kyllä kykenee elämään näinkin.
Viimeksi kun ystäväni alkoi taas valittaa, millainen tyranni hänen miehensä on eikä välitä lapsista lainkaan, sanoin, ettei tilanne ole ihan niin. Miehesihän viettää paljon aikaa lasten kanssa, tekee kotitöitä ja olet kertonut hänen suostuneen vaatimuksestasi jopa pitkiin selibaatteihin. Ystäväni loukkaantui syvästi.
En halunnut moittia ystävääni, vaan halusin saada hänet tajuamaan, että hän pilaa sekä oman että perheensä elämän. Enää en uskalla sanoa mitään, sillä se olisi varmaan ystävyytemme loppu. Sitä en halua, sillä olemme perheinä paljon tekemisissä ja lapset ovat kavereita keskenään. Vai pitäisikö sittenkin?
Ystävä
