Muutamat viime vuoden ajan tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että pelko on ottanut minussa vallan.

Elämäntilanteeni on vuoden verran ollut vaikea. Muutamat sattumukset ovat saaneet aikaan sen, että pelko on ottanut minussa vallan.

Olen ollut huolissani maailmalla seikkailevasta lapsestani sekä koirastani, joka joutui koiratappeluun. Lyhyen ajan sisällä kolhin parkkipaikalla kahta autoa. Sen jälkeen olen ollut autoillessani jännittynyt ja varuillani. Mietin myös, kuinka erityisherkkä lapseni tulee koskaan selviämään tässä kovassa maailmassa.

Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet puolisoni kanssa asumaan erillään usean kuukauden ajan. Nyt kun meillä olisi enää kuukausi kestettävänä, olen alkanut pelätä: jospa sattuu jokin onnettomuus, emmekä enää pääsekään saman katon alle.

Olen selvinnyt peloista rukouksen avulla. Rukoilen ennen kuin lähden liikenteeseen. Puolisoni kanssa rukoilemme puhelimessa aamuin illoin. Rukoilen lapseni puolesta.

En tiedä, miten selviäisin, jos en uskoisi Jumalaan. Kun rukoilen, pelkoni häviävät. Jumala on luvannut suojella ja antaa voimaa kaikenlaisiin elämän haasteisiin. Siihen uskoen jaksan.

Pelkoa ei rakkaudessa ole