Muutamat viime vuoden ajan tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että pelko on ottanut minussa vallan.

Elämäntilanteeni on vuoden verran ollut vaikea. Muutamat sattumukset ovat saaneet aikaan sen, että pelko on ottanut minussa vallan.

Olen ollut huolissani maailmalla seikkailevasta lapsestani sekä koirastani, joka joutui koiratappeluun. Lyhyen ajan sisällä kolhin parkkipaikalla kahta autoa. Sen jälkeen olen ollut autoillessani jännittynyt ja varuillani. Mietin myös, kuinka erityisherkkä lapseni tulee koskaan selviämään tässä kovassa maailmassa.

Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet puolisoni kanssa asumaan erillään usean kuukauden ajan. Nyt kun meillä olisi enää kuukausi kestettävänä, olen alkanut pelätä: jospa sattuu jokin onnettomuus, emmekä enää pääsekään saman katon alle.

Olen selvinnyt peloista rukouksen avulla. Rukoilen ennen kuin lähden liikenteeseen. Puolisoni kanssa rukoilemme puhelimessa aamuin illoin. Rukoilen lapseni puolesta.

En tiedä, miten selviäisin, jos en uskoisi Jumalaan. Kun rukoilen, pelkoni häviävät. Jumala on luvannut suojella ja antaa voimaa kaikenlaisiin elämän haasteisiin. Siihen uskoen jaksan.

Pelkoa ei rakkaudessa ole

Tyynetär

Lukijan kirje: Rukous auttaa pärjäämään pelkojen kanssa

Menin sairaalaan osastolle jo edellisenä päivänä ennen isoa leikkausta.Pelkäsin sitä ennen aivan mielettömästi,että jokin menee pieleen.- Rukoilin jo kotona viikkoja ennen leikkausta.Kun pääsin sairaalaan yksinäiseen huoneeseen - pelkoni loppui aivan totaalisesti.Leikkausaamuna olin todella rauhallinen,ei pelottant yhtään.Kiitin Taivaan Isää,että hän oli kuullut rukoukseni ja nyt vastasi niihin aivan ihanalla tavalla!
Lue kommentti

Uskallatko sanoa yllätysvieraille suoraan, että kyläily ei nyt sovi, jos se ei sovi?

Mitä teet, kun yllätysvieraat ilmestyvät ovellesi? Uskallatko sanoa suoraan, että kyläily ei sovi, jos se ei sovi? Vai kutsutko yllätysvieraat aina sisään? Mitä tarjoat ja tarjoatko tarvittaessa myös yöpymispaikan?

Minua ihmetyttävät yllätysvieraat, jotka pamahtavat ovelle: ”Tultiin kylään, kun satuttiin ajamaan ohi.” Joskus tekisi mieli sanoa, että tervemenoa ohi!

Olemme tavallinen lapsiperhe, emme epäsosiaalisia tai epäystävällisiä erakkoja. Vieraat ovat tervetulleita kotiimme, kun kyläilyn ajankohta on tiedossa ja ehdimme seurustella vieraiden kanssa. Emme ole joutilaita eläkeläisiä, jotka ovat aina kotona.

Matkapuhelinaikana ei ole ylivoimainen tehtävä kysyä etukäteen, oletteko kotona ja sopisiko tulla. Joskus minun tekisi mieleni mennä vastavuoroisesti yllätysvieraitten oven taakse ja katsoa reaktiot, kun tultiin kylään.

Vai onko niin, että turistikohteitten lähistöllä asuvien tulisi tarjota sukulaisille, tuttaville ja kylänmiehille ilmainen kahvi, ruoka ja yöpyminen? Ja tulisiko kesämökin omistajien tarjota mökkielämys myös koko suvulle ja kaikille tuttaville?

Perheenäiti

Tilanteesta kiinni

Lukijan kirje: Kutsutko yllätysvieraat aina sisään?

Kai se on yhä kiinni vähän paikkakunnasta ja sen kulttuurista, miten yllätysvieraisiin suhtaudutaan. Kaupungissa ei heitä oikein suvaita. Maalla se kuuluu ainakin jossain päin Suomea edelleen tapoihin. Millä vamoni ei kaupunkilaisena ymmärrä yllätystulijoita. Minusta se on tuttujen kanssa hauskaa. Olen silti "Perheenäidin" kanssa samaa mieltä, ettei se nykyaikana paljon vaadi, jos vaikka pirautta ja kysyy. Jos taas on niin kaukainen, ettei puhelinta löydy kuin tiedustelusta, kannattaa harkita...
Lue kommentti

Ajattelen kauhulla sitä, kun äidistä aika jättää ja minä joudun käymään läpi kaikki hänen kaappinsa ja komeronsa.

Äitini kerää tavaraa ja varsinkin astioita. Hän rakastaa huutokauppoja ja kirpputoreja ja on hamstrannut astioita vuosikymmenien ajan.

Nyt äiti sanoi, että täytyy ostaa uusi kaappi, kun astiat eivät mahdu enää vanhoihin. Totesin, että jos eivät omakotitalon komerot ja kaapit riitä, sitten on syytä karsia tavaroita, ei ostaa lisää kaappeja. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Sanoin äidille, että myy nuo tavarasi, saat hyvä rahat ja voit käyttää ne vaikka matkustamiseen. Seitsemänkymppisenä hän vielä pystyisi matkustelemaan. Kaapeissa on muun muassa Arabian astioita, joista saa nyt hyvät rahat. Mutta äiti ei raaski luopua mistään.

Itse en kerää mitään ylimääräistä. Jos ostan jotain uutta, laitan vanhan menemään. Ajattelen kauhulla sitä, kun äidistä aika jättää ja minä joudun käymään läpi kaikki hänen tavaransa. Eikö olisi parempi, että hän setvisi kaappinsa itse?

Miialiia

Vierailija

Lukijan kirje: Äiti hamstraa tavaroita

Äläpä viitsi halveksia äitisi harrastuksia. Todella vastenmielinen kirjoitus. Päätä jo nyt, että tilaat jonkun ulkopuolisen siivoojan kuolinpesän varoilla suorittamaan tyhjennys, niin ei tarvitse äitisi elinaikana tuollaisella asialla häntä vaivata. Eivät kaikki halua matkustella, ja äitisi saanee tehdä rahoillaan ja kaapeillaan niitä asioita, joista itse tykkää. Keräily ja sisustus on harrastus siinä missä matkustelukin. Jos itse tykkäät matkustella niin matkusta, mutta anna äitisi olla kuka...
Lue kommentti
Pientå rajaa

Lukijan kirje: Äiti hamstraa tavaroita

Olen samaa mieltä edellisen vierailijan kanssa, että äidin kasvattaminen (varsinkaan enää tuossa vaiheessa) ei kuulu lapsen tehtäviin. Ymmärrän toki pointtisi yleisemmällä tasolla. Mutta jos äitisi ei pyydä sinua maksamaan keräilyjensä kuluja, ei sinulla pitäisi olla nokan koputtamista hänen harrastuksiinsa. Jos oma lapsesi tekisi saman, tuskin pitäisit neuvoista, toruista ja opastuksesta. Jätä vain pesä sitten joskus ammattilaisten siivottavaksi.
Lue kommentti