Lukijan kirje: ”Sain kuulla salaisuuden, jota en olisi halunnut tietää”
”Jos itse olisin samassa tilanteessa kuin ystäväni, haluaisin ehdottomasti tietää puolisoni perillisestä. En ole osannut kaikkina näinä vuosina päättää, mitä tiedon kanssa tekisin”, lukijamme kirjoittaa.
Sain vuosia sitten kuulla salaisuuden, jota en olisi halunnut tietää. Ystäväni mies kertoi minulle kännipäissään, että hänellä on nuoruusmuistonaan lapsi jossain päin Suomea. Enempää hän ei kertonut, eikä aiheeseen palattu enää, kun mies sai nukuttua päänsä selväksi.
”En tiedä, miksi mies paljasti asian juuri minulle.”
En ole saanut otettua salaisuutta puheeksi jälkeenpäinkään. En ole erityisen läheinen miehen kanssa, enkä tiedä, miksi hän paljasti asian juuri minulle.
En ole myöskään osannut kaikkina näinä vuosina päättää, mitä tiedon kanssa tekisin. Minulla ei ole aavistustakaan, tietääkö ystäväni miehensä lapsesta. Ainakaan hän ei ole siitä koskaan puhunut. Ystävälläni ei lapsia ole.
”Onko minulla oikeutta kertoa miehen salaisuus ystävälleni?”
Nyt miehellä on jo ikää ja monenlaista sairautta. Hänellä on myös enemmän omaisuutta kuin ystävälläni. Muun muassa heidän kotitalonsa on miehen omistuksessa. Avioehtoa heillä ei ole, sen tiedän.
Jos itse olisin samassa tilanteessa kuin ystäväni, haluaisin ehdottomasti tietää puolisoni perillisestä. Mutta onko minulla oikeutta kertoa miehen salaisuus ystävälleni? Vai onko minulla peräti velvollisuus kertoa se hänelle? Auttakaa!
Salaisuus
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi nimimerkillä alla olevaan verkkolomakkeeseen tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
