Ne ihmiset ovat viisaita, jotka uskaltavat jättää kaupungin sähköstä riippuvaisen elämäntavan ja muuttavat maalle, jossa selviää myös sähköttä.

Maailmamme on muuttunut paljon viime vuosikymmenten aikana. Olen saanut kuulla, että meidän 50-luvulla syntyneiden pitäisi siirtyä nykyaikaan. Minä taas seuraan huolestuneena, miten tietämättömiä monet ovat.

Onko maassamme varauduttu esimerkiksi siihen, että tulee laaja sähkökatkos? Miten kaupunkilaiset pärjäävät pimeissä ja kylmentyvissä kerrostaloissa, joihin ei tule vettä ja joissa ei voi tehdä ruokaa? Kännykkää ei voi ladata, eikä tietokonetta käyttää.

Luotamme siihen, ettei sellaista tapahdu. Mutta entä jos käykin? Osaavatko ihmiset toimia?

Miten kaupunkilaiset pärjäävät pimeissä ja kylmentyvissä kerrostaloissa, joihin ei tule vettä ja joissa ei voi tehdä ruokaa?

Kun olin lapsi, jääkaappimme oli kaivossa, jossa ruokaa pidettiin ämpärissä. Kellarissa oli hilloja, perunoita, juureksia ja mehuja, jotka säilyivät siellä koko talven. Oli sauna, ja siellä äiti myös pesi pyykit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tupa lämmitettiin tulen avulla, puut haettiin liiteristä. Radiota kuunneltiin pattereiden avulla. Emme olleet riippuvaisia sähköstä.

Pelonsekaisin miettein ajattelen lastenlastemme tulevaisuutta. Ne lapsiperheet ovat viisaita, jotka uskaltavat jättää kaupungin täysin sähköstä riippuvaisen elämäntavan ja muuttaa maalle, jossa on mahdollisuus viettää luonnonmukaista elämää.

Birgitta

Totta toinen puoli

Totta puhut Birgitta. Totta toisen puolen. Kaupunkikerrostalossa on mahdotonta elää, jos tulee massiivinen sähkökatkos ja kaukolämpö katkeaa.

Harva suomalainen kaupunkilainen osaisi ilman sähköä ja lähikaupan palveluita elää. Vain harvoilla on varastossa muonaa edes viikoksi, saati pidemmäksi aikaa.

Mutta uskon kyllä, että hätä keinot keksii, kun oikea tilanne tulee, jos on tullakseen.

Toinen puoli ihannoimassasi maalaiselämässä, jota 50-luvulta kuvaat, on karu ja kova.

Puut eivät tule liiteriin, jos ei joku niitä sinne tee ja tuo. Kellariin ei tule perunoita eikä mehua, jos ei joku kasvata perunoita ja kerää marjoja. Eikä kaivokylmiöön ole mitään laitettavaa ilman kovaa työtä.

Ilman sähköä, nykykoneita ja tekniikkaa maatalous on kovaa ruumiillista työtä. Siihen ei moni pysty, vaikka haluaisikin.

Minusta maallemuuttoa parempi ratkaisu olisivat viljely-yhteisöt kaupungissa. Ylimääräisen maan hyötykäyttöön ottaminen, kattoviljelmät ja hankintaosuuskunnat, jotka ostaisivat säännöllisesti ruokaa maalla asuvilta viljelijöiltä. Paljonhan sitä jo tehdään, mutta ei kaikki.

Tärkeintä olisi muuttaa asuinrakentamista niin, että kaupunkikerrostaloihin saataisiin kaukolämmön rinnalle puulämmitys ja takka-hella-leivinuuniyhdistelmät. Vaikka pahasti pelkään, ettei sellaista saada aikaan, ennen kuin olemme tosi kriisissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla