Lukijamme pohtii, onko parempi antaa jokaisen hoitaa omat asiansa vai tulisiko puuttua, jos näkee lasta kohdeltavan huonosti?

Minua jää toisinaan vaivaamaan, olisiko minun pitänyt tehdä jossain tilanteessa jotain. Viimeksi niin tapahtui, kun kolmekymppinen äiti nousi bussiin noin 8-vuotiaan pikkupojan ja vauvanvaunujen kanssa.

Äiti käski pojan leimata lippunsa. Kun poika kysyi, mitä pitää painaa, äiti alkoi huutaa, että etkö sinä totakaan osaa, oletko noin tyhmä. Bussikuski näytti pojalle, miten lippu leimataan. Kun poika tuli istumaan penkille, huuto jatkui: Älä nyi sitä tukkaasi. Älä istu noin lysyssä.

Sama jatkui kunnes äiti ja lapset poistuivat bussista. Joka huudolla pikkupoika kutistui yhä enemmän. Muut matkustajat seurasivat tilannetta ja jotkut tuijottivat moittivasti äitiä. Kukaan ei kuitenkaan puuttunut asiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olisiko pitänyt puuttua? Mutta mitä olisi voinut sanoa? Ajattelin, että ehkä poika saisi matkan jälkeen vieläkin enemmän huutoa, jos joku alkaa puolustaa häntä. Teinkö väärin kun jätin puuttumatta?

Kanssamatkustaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kylän asia

Ymmärrän hyvin sinua. On vaikeaa puuttua julkisella paikalla ventovieraan tekemisiin. Huono käytös ja piittaamattomuus muista ovat paljon yleisempiä nykyisin kuin vain 10-20 vuotta sitten. Muutamia esimerkkejä mainitakseni roskaaminen, kännykkään koilottaminen, reppu selässä ahtaassa tilassa ja, tuoreimpana, sähköpotkulautailu jalkakäytävillä. Kun puuttuu asiaan, on vastaus useimmiten ikävä. Tosin ystävällisesti sanottuani, on muutama lautailija siirtynyt ajoväylälle, ainakin hetkeksi.

Mutta kun kyse on lapsesta... En tiedä, mitä olisin itse tuossa tehnyt. Todennäköisesti olisin ollut vain vaiti ja kärsinyt lapsen puolesta - hävettää tunnustaa. Mutta tämä kirjoituksesi ansiosta lupaan toimia, jos joudun todistamaan vastaavaa. Sen lapsen täytyy saada tietää, että hänen kohtelunsa on väärin ja että ympärillä on aikuisia, jotka tukevat häntä. Mitä sitten tekisin, jos tuo sinun kokemasi tulisi eteeni? Sanoisin äidille, että lopeta, tuota on kamala kuunnella. Pojalle: älä sure,  olet kiva poika, et ole tehnyt mitään väärin, äitisi on ehkä väsynyt. - Kiitos kirjoituksestasi.

Vierailija

Aika monesti näkee, miten äidit moittivat sitä vanhempaa taaperoa, ihan tyhmyyttään luultavasti, koska pienempi vie voimat. Mutta puuttuminen on vaikeaa, koska ihmiset  ovat niin aggressiivisia. Puutuin kerran kun eräs tällainen äiti läpsäytti lasta marketissa ja mitä siitä seurasi! Hän lähti seuraamaan minua ja videoimaan hyllyjen välistä sekä uhkasi lähettää kuvat You Tubeen.  Ja on pari muutakin vastaavaa tapausta. Eli puuttumisesta seuraa ensimmäisenä huudot ja haukkumiset eikä lapselle välttämättä mitään hyvää. Nämä ovat niitä kasvatuskyvyttömiä vanhempia, jotka ovat sitten jossain vaiheessa ihmeissään, miten meidän lapsesta tuli tuollainen. Puutun siitä huolimatta edelleen....

Sisältö jatkuu mainoksen alla