Tyttären eroon ei ole mitään isompaa syytä, heistä ei vain tunnu enää siltä kuin alussa.

Tyttäremme on asunut viisi vuotta yhdessä mukavan nuoren miehen kanssa. Tytär on valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, hänen avomiehensä opinnot ovat loppusuoralla.

Nyt tytär kertoi, että he eroavat. Eroon ei ole mitään varsinaista syytä, ei erityisiä riitoja eikä kummallakaan toista, mutta ”enää ei tunnu siltä kuin alussa”.

En sanonut mitään, sillä en halua puuttua tyttären asioihin. Mielessäni ajattelin kuitenkin, että sellaistahan elämä on. Ei missään parisuhteessa tunteet leisku samalla lailla viiden vuoden jälkeen kuin alussa. Sen tilalle tulee muuta, rauhallisempaa rakkautta ja elämänkumppanuutta.

Elokuvistako tällainen kuvitelma tulee, että rakastumisen huuman pitäisi kestää loppuikä? Oman kokemukseni mukaan siitä alkaa rakastaminen.

Totta kai tytär tekee, minkä hyväksi näkee. Minä vain tunnen surua hänen puolestaan ja surua myös siitä, että mukava vävy katoaa meidänkin elämästä. Tytär on kohta kolmenkymmenen, ja ajattelen sitäkin, että hänellä on pyöreästi 10 vuotta aikaa saada lapsia, jos niitä haluaa.

He ovat nyt etsimässä kumpikin omaa asuntoa. Kannattaisiko sittenkin sanoa asiasta tyttärelle jotain, jos vaikka ovat tekemässä virhettä?

Viisikymppiä lasissa

Siperian opettama

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Olen samaa mieltä "Tytär90" kanssa. Et mielestäni menetä mitään, jos otat asiallisesti asian puheeksi tytäresi kanssa. Ratkaisuja tehdessä on hyvä saada toinen näkökulma. Vaikkei sitä heti hyväksyisikään ja siitä ensin suuttuisikin, saataaa kuitenkin myöhemmin olla kiitollinen. Kumppanin vaihto on tätä päivää. Kun kaikki ladataan tunteiden varaan, ei kai muuta voi odottaakaan. Tunne on tulta ja tulesta sanotaan, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tilastojen mukaan melkein puolet uusista...
Lue kommentti
Tytär90

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Kyllä, kuvaamasi laiset odotukset tulevat juuri elokuvista ja muista vastaavista kanavista. Toisaalta jokainen parisuhde on erilainen, ja se mikä toimii sinulle ja sinun suhteessaan, ei välttämättä toimi tyttärellesi. Mielestäni on kuitenkin täysin ok ottaa tyttären kanssa asia puheeksi, mutta keskustellen ja kuunnellen, ei missään nimessä omia neuvoja tyrkyttäen. Kannattaa suhtautua keskusteluun siten, että saat siitä itse kullanarvoista ymmärrystä jälkikasvusi ajatuksista ja tuntemuksista...
Lue kommentti

Kun ei ole kauppoja, ei tule tehtyä turhia hankintoja.

Muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Olin tyytyväinen, kun palvelut, apteekki, kaupat, posti ja monet muut olivat naapurissa. Nyt ne kaikki ovat 1,5 kilometrin päässä, ja tämä entinen keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja.

En viitsi uudestaan muuttaa lähemmäs palveluja. Ajattelen asian positiivista puolta: kun ei kauppoja ole vieressä, ei tule tehtyä turhia hankintoja. Rahaa säästyy.

Itsenäinen

Avioero voi lamauttaa, varsinkin jos se tulee yllättäen. Mutta kun aika kuluu, vastoinkäyminen voi kääntyä onnenpotkuksi.

Joskus tuntuu siltä, että jokin asia murskaa koko elämän. Olen kuitenkin huomannut, että kun aika kuluu, ylitsepääsemättömiltä tuntuneet vastoinkäymiset voivatkin kääntyä positiivisiksi.

Avioero tai potkut voivat lamauttaa varsinkin, jos ne tulevat yllättäen. Siinä joutuu pitkiksi ajoiksi paniikkiin ja tuuliajolle. Olen kokenut molemmat, mutta nyt ajattelen, etten huolisi takaisin sen paremmin vanhaa puolisoani kuin työpaikkaanikaan.

Nykytilanteestani katsottuna vastoinkäymiset olivat minulle onnenpotkuja. Ilman niitä en olisi sama ihminen kuin olen nyt. Nykyisin olen paremmin sinut itseni kanssa kuin ennen.

Avioeron kauhun lamaannuttaneita ystäviäni olen lohduttanut, että joskus vielä kiität kumppaniasi siitä, että hän jätti sinut. Yksikään ei ole ymmärtänyt sanojani, vaan on pitänyt minua puukottajana, joka lyö lyötyä. Vasta paljon jälkeenpäin he ovat alkaneet ymmärtää, mitä tarkoitin.

Feeniks