Tyttären eroon ei ole mitään isompaa syytä, heistä ei vain tunnu enää siltä kuin alussa.

Tyttäremme on asunut viisi vuotta yhdessä mukavan nuoren miehen kanssa. Tytär on valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, hänen avomiehensä opinnot ovat loppusuoralla.

Nyt tytär kertoi, että he eroavat. Eroon ei ole mitään varsinaista syytä, ei erityisiä riitoja eikä kummallakaan toista, mutta ”enää ei tunnu siltä kuin alussa”.

En sanonut mitään, sillä en halua puuttua tyttären asioihin. Mielessäni ajattelin kuitenkin, että sellaistahan elämä on. Ei missään parisuhteessa tunteet leisku samalla lailla viiden vuoden jälkeen kuin alussa. Sen tilalle tulee muuta, rauhallisempaa rakkautta ja elämänkumppanuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Elokuvistako tällainen kuvitelma tulee, että rakastumisen huuman pitäisi kestää loppuikä? Oman kokemukseni mukaan siitä alkaa rakastaminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Totta kai tytär tekee, minkä hyväksi näkee. Minä vain tunnen surua hänen puolestaan ja surua myös siitä, että mukava vävy katoaa meidänkin elämästä. Tytär on kohta kolmenkymmenen, ja ajattelen sitäkin, että hänellä on pyöreästi 10 vuotta aikaa saada lapsia, jos niitä haluaa.

He ovat nyt etsimässä kumpikin omaa asuntoa. Kannattaisiko sittenkin sanoa asiasta tyttärelle jotain, jos vaikka ovat tekemässä virhettä?

Viisikymppiä lasissa

Siperian opettama

Olen samaa mieltä "Tytär90" kanssa. Et mielestäni menetä mitään, jos otat asiallisesti asian puheeksi tytäresi kanssa. Ratkaisuja tehdessä on hyvä saada toinen näkökulma. Vaikkei sitä heti hyväksyisikään ja siitä ensin suuttuisikin, saataaa kuitenkin myöhemmin olla kiitollinen.

Kumppanin vaihto on tätä päivää. Kun kaikki ladataan tunteiden varaan, ei kai muuta voi odottaakaan. Tunne on tulta ja tulesta sanotaan, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tilastojen mukaan melkein puolet uusista pareista poltaa näppinsä tunteiden tulessa.

Tyttäresi sanoo, ettei eroon ole mitään varsinaista syytä. Joku syy on aina eikä niitä kerrota aina edes itselle. Kyse on varmasti jonkin sortin myrskystä. Siksi kannattaa mielestäni avata rakentavaa keskustelua, jos suinkin sellaiseen tyttäresi kanssa pystyt. Hän voi olla sinulle kiitollinen myöhemmin.

Tytär90

Kyllä, kuvaamasi laiset odotukset tulevat juuri elokuvista ja muista vastaavista kanavista. Toisaalta jokainen parisuhde on erilainen, ja se mikä toimii sinulle ja sinun suhteessaan, ei välttämättä toimi tyttärellesi.

Mielestäni on kuitenkin täysin ok ottaa tyttären kanssa asia puheeksi, mutta keskustellen ja kuunnellen, ei missään nimessä omia neuvoja tyrkyttäen. Kannattaa suhtautua keskusteluun siten, että saat siitä itse kullanarvoista ymmärrystä jälkikasvusi ajatuksista ja tuntemuksista eikä niinkään siten että "nytpä minä käännän tyttären pään". Lapsista en tässä kohtaa mainitsisi itse mitään; oletko edes varma että tyttäresi haluaa lapsia?

Loppujen lopuksi, kaikki tekevät omat virheensä, ja olipa ero lopulta virhe tai ei, on koko prosessista tyttärellesi syntyvät kokemukset ja opit hyvästä, ja hänen täytyy ne itse hankkia.

Tsemppiä ja antoisia keskusteluhetkiä jos sille polulle päätät lähteä! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla