Moni nainen uskoo tuntevansa miehensä niin hyvin, ettei tältä tarvitse kysyä mitään.

Uskotko tietäväsi vai luuletko vain hetkittäin arvaavasi, mitä puolisosi ajattelee? Harva mies kuvittelee tietävänsä, mitä hänen vaimonsa ajattelee. Hyviä arvauksia hänellä voi olla, mutta ei ehdottoman varmaa tietoa.

Moni nainen sen sijaan uskoo tuntevansa miehensä niin hyvin, ettei tältä tarvitse kysyäkään mitään. Vaimo tietää jo valmiiksi vastauksen. En tiedä, onko kyse naisten paremmasta uskosta ihmistuntemukseensa vai miesten yksikertaisemmasta ja ennalta-arvattavammasta ajatuksenjuoksusta.

Olen lukemattomia kertoja nähnyt tilanteita, joissa nainen närkästyy, jos mies kysyy naisen mielipidettä, sillä onhan se päivänselvää, mitä nainen ajattelee. Olen nähnyt myös tilanteita, joissa väärinkäsityksen pohjana on naisen ”tieto” siitä, mitä mies varmasti ajattelee.

Vierailija

Luulematta paras

Lukijan kirje: Tiedätkö aina miehesi ajatukset?

Luulo ei ole tiedon väärti, sanoo vanha sananlasku. Ihmissuhteissa ja politiikassa niin usein kuitenkin luullaan olevan. Ja siitä juontuu suuri osa suhdeongelmista. Usein kyse on ylimielisyydestä. Ja tähän me naiset syyllistymme miehiä useammin. Luulemme tietävämme, koska pidämme itseämme miehiä parempina. Mikä estää keskustelemasta asioista. Miehiä sen paremmin kuin naisiakaan ei pidä niputtaa. Parempi on kysyä, puhua ja toimia sen perusteella.
Lue kommentti

Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja etten kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin.

Asun avomieheni ja kahden pienen lapsemme kanssa mieheni asunnossa. Hänen vanhempansa hoitavat usein lapsiamme. Palasin työelämään vähän aikaa sitten, ja mies jäi hoitovapaalle.

Riitelemme usein, valitettavasti välillä myös lasten läsnä ollessa. Mies on muun muassa heittänyt tiskaamattomat kattilat ja paistinpannut roskiin, koska en hänen mielestään ole tiskannut tarpeeksi nopeasti.

Mies ottaa usein lapsen sylistäni vastoin tahtoani, vaikka lapsi huutaa äitiä ja haluaa olla kanssani. Lapsen hän vie vanhemmilleen. Minun mielipiteitäni hän ei kuuntele, vaan laittaa korvatulpat, jos yritän sanoa jotain.

Mies ei suostu pariterapiaan eikä halua keskustella tilanteesta kanssani pyynnöistäni huolimatta. Pelkään, että lapset kärsivät riidoistamme. He ymmärtävät koko ajan enemmän, kun kasvavat.

Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja että itse en kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin. Myös työpaikkani on lähellä, kun asun täällä.

Olen onneton ja väsynyt. Mies sanoo, että voin muuttaa pois, mutta ilman lapsia. Onko ero ainoa mahdollisuus parempaan elämään?

Tiina

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle.

Jos olisit se isä, jonka toivoisin sinun olevan, minun ei tarvitsisi kirjoittaa tätä.Tiedän, ettei sinua ole tarkoitettu sellaiseksi, joksi tämä elämä on sinut muovannut ja joksi olet antanut itseäsi muokata. Sydämestäni uskon ja toivon, että kerran taivaassa saan vihdoin tutustua sinun todelliseen minääsi, joka on ehjä.

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle. Mielesi on kuin pirstoutunut peili, joka vääristää ja saa asiat näyttämään muulta kuin ne ovat.

Yritin olla sinulle vastapeili. Yritin heijastaa sitä, mikä on oikein: rakkautta ja anteeksiantoa. Mutta sinun peilisi on liian pirstaloitunut. Minä en voi korjata sitä.

Kun kuljin vierelläsi, viilsit minua peilisi terävillä reunoilla. Lapsena en osannut suojautua ja sain syviä haavoja. Enää en ota vastaan uusia iskuja, sillä olen oppinut vihdoin rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Viimein uskallan sanoa: ”En anna enää yhdenkään sanasi tai tekosi satuttaa minua.”

Lapsena olit silmissäni suuri ja voimakas, pelottava ja arvaamaton, mutta myös hauska. Joskus, kun kaikki oli pienen hetken kohdallaan, yritit luoda yhteyttä. Yritit kuunnella ja olla läsnä – olla isä.

Nyt minä luovun sinusta. Suljen sydämestäni sen tilan, joka on tarkoitettu sinulle, isäni. Niinpä kun ensi kerralla otat yhteyttä, olet minulle muukalainen. Sanasi eivät enää satuta, sillä meillä ei ole nykyisyyttä. Olet muisto. En enää pelkää. Olen viimeinkin vapaa sinusta.

Safira

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Raja rakkauteen kirjoitti: Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että...
Lue kommentti
Raja rakkauteen

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että olet päättänyt elämässä...
Lue kommentti