Lukijan kirje: Tytär on ivallinen ja etäinen
Mieheni kuoltua tytär muuttui. Hän vääristää asioita, ei suostu kuuntelemaan ja käy harvoin.
Ainoa lapseni, keski-ikäinen tyttäreni, on minua kohtaan ivallinen ja ilkeä. Se alkoi, kun mieheni kuoli kohta neljä vuotta sitten.
Ensimmäisen vuoden itkin ilkeitä tekstiviestejä. Olen pyytänyt, että puhutaan siitä, mikä häntä kalvaa, mutta se ei onnistu. Tyttäreni saattaa kirota ja huutaa täysillä. Hän vääristää asiat, eikä suostu kuuntelemaan asian oikeaa laitaa.
Saattaa mennä kuukausia, ettei tytär käy, vaikka asuu lähellä. Hänen käydessään yritän jutella asioita normaalisti.
Enää en pysty itkemäänkään, olen vain onneton, voimaton ja uneton. En tiedä, mitä tekisin. En ole saanut neuvoa ystäviltänikään, he sanovat vain, että on vaikea puuttua tilanteeseen. Olen ollut normaali äiti sekä mummi kahdelle lapsenlapselleni. Lapsenlapset ovat ihania, mutta kärsivät tästä kaikesta haukkumisesta.
Kun mieheni kuoltua jäin yksin, olin kaikkein heikoimmillani. Tuntuu, että kaikki vaikeudetkin tulevat silloin, lähimmäisiltä ei ole tukea ja tuntuu, ettei jaksa. Tyttärelläni on tukenaan mies ja perhe.
Leskimummi
