Lukijan kirje: Voiko ilman ystäviä elää?

Ystävyys, mitä se on? Minulle ystävyys on eniten luottamista. Minulla ei ole ystäviä, vain muutama yhden käden sormilla laskettava kaveri.

Yhden kaverini olen tuntenut liki 30 vuotta, mutta ystävää hänestä ei ole tullut, koska en voi luottaa häneen. Nuorena hän ei pitänyt lupauksiaan, ja sama on jatkunut aikuisena. Se on erikoista, sillä hänen äitinsä ja sisarensa ovat luotettavia ja aitoja. En tiedä, kenen geenit kaverini on perinyt.

Tästä kaveristakin kuulen aina vain vähemmän. Ennen treffailimme useamman kerran kuukaudessa. Nykyään näemme kerran kuussa, jos sitäkään. Sekin aika menee aina ostoskeskuksissa rättiostoksilla, mistä en niin välitä.

Saatan saada häneltä viestin pari kertaa kuukauden aikana, mutta ne ovat vain moikkailuja. Olen saanut neuvoksi puhua hänelle kaverisuhteestamme. En vaivaudu, sillä tiedän, ettei se muuttaisi mitään.

Kaverini on parisuhteessa, jossa mies on niskan päällä. Joka kerta kun näemme, mies soittaa muutaman tunnin päästä ja kaverilla onkin jo kiire kotiin. Se tuntuu ikävältä, sillä kaipaan nuoruusvuosien aikaa hänen kanssaan.

Verrattuna aikaisempiin vuosiin tunnen olevani entistä yksinäisempi. Lähetän kaksi ystävänpäiväkorttia, äidilleni ja veljelleni. Muita minulla ei ole. Ilman ystäviä ei voi elää, sanotaan. Jää nähtäväksi, voiko.

Almax