Olen tullut siihen pisteeseen, etten enää pysty auttamaan ystävääni.
Minulla on mennyt sormi suuhun. Olen kuunnellut monta vuotta ystäväni vuodatuksia, jotka liittyvät hänen aikoja sitten itse tekemäänsä väärään taloudelliseen valintaan.
Ymmärrän, että oma virhe ja sen seuraukset harmittavat. Totuus kuitenkin on, että asiat ovat tapahtuneet vuosia sitten, eikä mikään muuta tilannetta enää.
Olen yrittänyt auttaa ystävääni pääsemään tapahtuneesta yli ensin kuuntelemalla, sitten miettimällä, mitä hän voisi tehdä. Nyt olen yrittänyt tuoda esiin, että jos et päästä irti, loppuelämäsi jää elämättä.
Minusta on alkanut tuntua, että ystäväni ei ehkä haluakaan päästä selkeämmille vesille ja eroon harmin ja katkeruuden kehästä.
Olen tullut siihen pisteeseen, etten pysty auttamaan häntä. Ystäväni on sanonut, ettei hän kaipaa neuvoja vaan kuuntelua, mutta ei siitäkään ole näköjään apua. Alan väsyä hänen seuraansa, mikä on ikävää, koska hän on muuten hyvä ystäväni. En keksi, mitä voisin enää tehdä.
Jumiongelma
