Olen tullut siihen pisteeseen, etten enää pysty auttamaan ystävääni.

Minulla on mennyt sormi suuhun. Olen kuunnellut monta vuotta ystäväni vuodatuksia, jotka liittyvät hänen aikoja sitten itse tekemäänsä väärään taloudelliseen valintaan.

Ymmärrän, että oma virhe ja sen seuraukset harmittavat. Totuus kuitenkin on, että asiat ovat tapahtuneet vuosia sitten, eikä mikään muuta tilannetta enää.

Olen yrittänyt auttaa ystävääni pääsemään tapahtuneesta yli ensin kuuntelemalla, sitten miettimällä, mitä hän voisi tehdä. Nyt olen yrittänyt tuoda esiin, että jos et päästä irti, loppuelämäsi jää elämättä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minusta on alkanut tuntua, että ystäväni ei ehkä haluakaan päästä selkeämmille vesille ja eroon harmin ja katkeruuden kehästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen tullut siihen pisteeseen, etten pysty auttamaan häntä. Ystäväni on sanonut, ettei hän kaipaa neuvoja vaan kuuntelua, mutta ei siitäkään ole näköjään apua. Alan väsyä hänen seuraansa, mikä on ikävää, koska hän on muuten hyvä ystäväni. En keksi, mitä voisin enää tehdä.

Jumiongelma

Vierailija

Mikä sen pahan tappaisi? No, hyvä tietenkin! ..
Mitä jos sanoisit suoraan ystävälle, ettet enää jaksa kuunnella valittamista?
Ja kysyt mikä oikeasti painaa mieltä? Pyydä vaikka keksimään joku uusi valittamisen aihe, tai anna esimerkkinä samanlaista valitusta takaisin. Jos itse ymmärrät kuinka se on raskasta, SELITÄ omat tunteesi hänestä hänelle, tyyliin, "olet rakas ystävä, mutta ei jakseta enää valittaa menneistä, niille en pysty enään mitään tehdä, luodaan mielummin uusia mukavia muistoja..."
Hymyilkää ja naurakaa hyvät ihmiset, se on parasta mieliala lääkettä, eikä maksa mitään!
Huolet ja murheet on hyvä tiedostaa, mutta ei niitä tarvitse kokoajan mielenpäällä kantaa.

  • ylös 11
  • alas 2
Vierailija

Joskus kun on vaikeaa ja tekee mieli valittaa kaikesta niin ei silloin haluaisi muuta kuin jonkun, joka kuuntelee ja edes esittää myötätuntoista. Kokeile halata ja sanoa "sepä harmi." Sen jälkeen ohjaa keskustelu johonkin positiiviseen. Itsellänikin ainakin on kaveri joka ei sitten koskaan lakkaa valittamista mutta esitän aina myötätuntoista, sillä tiedän että hän ei ikinä pääse siitä yli ellei joku ole häntä tukemassa. (koska muut käskevät hänen lakata valittamasta)

Sisältö jatkuu mainoksen alla