Meidän tulee kantaa yhteisvastuuta toisistamme. Ei jätetä ketään yksin.
Toimeentulon mahdollisuuksiamme heikennetään nyt kaikin tavoin. Onko kukaan ajatellut, mitä tämä vaikuttaa lapsiin? Päiväkodeissa on liian vähän aikuisia, ja kotona odottavat väsyneet vanhemmat.
Entä mitä työtön, ansiosidonnaisella päivärahalla, toimeentulotuen varassa tai pienellä eläkkeellä oleva ihminen voi tehdä muuta kuin yrittää selvitä päivästä toiseen ikävien uutisten saattelemana?
Peräänkuulutan yhteisvastuuta toisistamme. Jokainen meistä, joka jaksaa tämän myllerryksen keskellä, voi auttaa heikompaansa. Sen ei tarvitse olla aina rahan antamista, vaan hyvinvointia voi jakaa monella tavalla.
Ihmisyys tuntuu olevan kateissa, mutta emme saa luovuttaa. Elämme suurten muutosten aikakautta, jonka keskiössä oleva ihminen ei saa unohtua. Onneksi järjestöt ja yhdistykset yrittävät taistella ihmisten syrjäytymistä ja pahoinvointia vastaan.
Elämme myös toisiamme varten, eikä ketään saa jättää yksin. Auta lähimmäistäsi.
Birgitta
