Ihmettelen, että jotkut ovat alkaneet pitää suomalaista aikatauluissa pysymistä ja asioiden hoidon jämptiyttä hölmönä ja niuhona.

Myöhästynkö päivällisiltä, tapaamisista, sovituista aikatauluista? En. Kunnioitan muita ihmisiä ja heidän aikaansa niin, että olen paikalla silloin, kun on sovittu. En varasta muiden aikaa odotuttamalla itseäni. Jos en pääse tapaamiseen, ilmoitan heti, kun este on tiedossa.

Miten suhtautua jatkuvaan myöhästelijään? Etenkin, jos myöhästelijä ei edes ilmoita, ettei ehdikään? Kertooko myöhästyminen myös myöhästelijän suhtautumisesta minuun?

Otan asian puheeksi. Kerron, miltä jatkuva myöhästely tuntuu ja toivon, ettei hän jatkossa odotuta turhaan. Aikatauluissa pysyminen on pohjoismaalainen hyvä, toisia huomioiva tapa. Emme ole manjaana-ihmisiä, vaan hoidamme velvollisuutemme ja tulemme, kun lupaamme.

Ihmettelen, että jotkut ovat alkaneet pitää suomalaista aikatauluissa pysymistä ja muutakin asioiden hoidon jämptiyttä hölmönä ja niuhona. Etelän ihmiset ovat ah niin vapaat aikatauluista, heitä eivät sopimukset pikkusieluisesti hetkauta. Suomalainen aikataulussa pysyminen takaa muunkin luottamuksen.

Onhan meillä esimerkkejä, mihin se johtaa, kun ollaan vailla vastuuntuntoa, eikä aikatauluista pidetä kiinni. Sellainen lupaukset pettävä käytös on tullut meille muille kalliiksi.

Soili

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Lukijan kirje: Jämptiys ei ole niuhottamista

Minäkin samaa mieltä. Vuosia sitten olin töissä Turkama & Co. Mainostoimistossa. Tosi ISO asiakkaamme oli Silja Line. - Joka kevät ja syksy oli seuraavan kauden kampanjoiden esittely. Meitä oli 2 tiimiä + 2 yhteyspäällikköä meidän puolelta. Siljalta tuli Turun pääkonttorista 4 henkilöä. Eräänä keväänä eräs siljalainen myöhästyi kokouksesta puoli tuntia. Markkinointijohtaja sanoi: "Sinä et myöhästynyt pelkästään puoli tuntia. Myöhästyit 10 x puoli tuntia (eli hän haaskasi itsensä ja 9:n muun...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti