Ihmettelen, että jotkut ovat alkaneet pitää suomalaista aikatauluissa pysymistä ja asioiden hoidon jämptiyttä hölmönä ja niuhona.
Myöhästynkö päivällisiltä, tapaamisista, sovituista aikatauluista? En. Kunnioitan muita ihmisiä ja heidän aikaansa niin, että olen paikalla silloin, kun on sovittu. En varasta muiden aikaa odotuttamalla itseäni. Jos en pääse tapaamiseen, ilmoitan heti, kun este on tiedossa.
Miten suhtautua jatkuvaan myöhästelijään? Etenkin, jos myöhästelijä ei edes ilmoita, ettei ehdikään? Kertooko myöhästyminen myös myöhästelijän suhtautumisesta minuun?
Otan asian puheeksi. Kerron, miltä jatkuva myöhästely tuntuu ja toivon, ettei hän jatkossa odotuta turhaan. Aikatauluissa pysyminen on pohjoismaalainen hyvä, toisia huomioiva tapa. Emme ole manjaana-ihmisiä, vaan hoidamme velvollisuutemme ja tulemme, kun lupaamme.
Ihmettelen, että jotkut ovat alkaneet pitää suomalaista aikatauluissa pysymistä ja muutakin asioiden hoidon jämptiyttä hölmönä ja niuhona. Etelän ihmiset ovat ah niin vapaat aikatauluista, heitä eivät sopimukset pikkusieluisesti hetkauta. Suomalainen aikataulussa pysyminen takaa muunkin luottamuksen.
Onhan meillä esimerkkejä, mihin se johtaa, kun ollaan vailla vastuuntuntoa, eikä aikatauluista pidetä kiinni. Sellainen lupaukset pettävä käytös on tullut meille muille kalliiksi.
Soili
