Vastoinkäymisistä voi ammentaa kestävyyttä ja kivun sietokykyä.

Kivut kuuluvat ihmisen elämään. Samoin lyhytaikainen masennus tai alakulo. Ne ovat oivallinen vastakohta kaiken aikaiselle ilolle ja juhlamielelle. Ei ole tarkoituksenmukaista, tarpeellista tai edes mahdollista, että ihmisen jokapäiväinen elämä olisi pelkkää juhlaa, ihania kokemuksia, suuria elämyksiä tai jatkuvaa onnen tunnetta.

Tavallinen arkielämä ja fyysiset kivut ovat elämää. Niistä voimme ammentaa sekä kestävyyttä että kivun sietokykyä, joilla pärjäämme, kun isot vastoinkäymiset kohtaavat. Ihminen ei kykene selviytymään ilman sietokykyä ja asioiden hyväksymistä, kun häntä kohtaa tapaturma, sairaus tai suurimenetys.

Maratoonari valmistautuu juoksemalla räntäsateessa, tuulessa, tuiskussa, hellesäässä ja purevassa pakkasessa välillä lyhyitä ja kovavauhtisia, välillä pitkiä tasavauhtisia matkoja. Silloin hän jaksaa juosta viimeisetkin metrit 42 195 metrin mittaisessa maratonkoitoksessa.

Kun opettelee sietämään pieniä kipuja ja vastoinkäymisiä, välttyy myös monilta terveyskeskuskäynneiltä ja sairauslomapäiviltä. Samalla auttaa maamme terveydenhuoltoa selviämään pahenevasta rahoituskriisistä ja hoitohenkilöstön ylikuormittumisesta.

Myö

 

Mitä mieltä sinä olet: pitäisikö elämän varjopuolista ja kivuista olla kiitollinen? Keskustele alla! 

Ria Hafren

Lukijan kirje: Kivut kuuluvat elämään

Kiitollinen elämän varjopuolista ja kivuista... Minusta kysymys on väärin esitetetty. Minusta pitäisi kysyä: "Mistä elämäsi asioista olet kiitollinen varjoista ja kivuista huolimatta?" Joka päivä elämääni haittaa aika hitsisti lonkka-, selkä- ja nilkkakivut. Välillä ajattelen: "Perkele! Tuleeko minusta Invaliidi ?" Sitten otin selvää kaikesta mitä voin tehdä, jotta kivut helpottuisivat (ehkä menisivät jopa kokonaan pois). En ole kiitollinen kivuista. Olen kiitollinen siitä, että: * Pystyn...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti