Vieraat ilmoittavat, että eivät tule kutsuille, jos mukana on toisella tavoin ajattelevia.
Olen törmännyt viime aikoina outoon ongelmaan. Kavereistani useampi on alkanut ilmoittaa, ettei tule kutsuille, jos sinne tulee se-tai-se. He eivät halua tavata toisella lailla ajattelevia, vaan haluavat sulkea heidät ulkopuolelle.
Some näyttää lisänneen toisinajattelijoiden karsastusta. Kaveripiiriä karsitaan sen mukaan, kenen mielipide miellyttää ja kenen ei. Mutta jos poistaa tuttavapiiristä kaikki, joiden mielipiteet hiertävät, mikä enää pakottaa arvioimaan omaa ajattelua? Toisella tavoin ajattelevien näkemykset toimivat peileinä, joita vasten selkeytyy, miksi olen eri mieltä. Muiden kanssa keskustellessa oma ajattelu voi myös vaihtaa vähän suuntaa.
Puhtaaksi viljeltynä toisinajattelijoiden karsiminen kavereista on henkistä stalinismia. Samalla tavalla isä aurinkoinen lähetti leireille tai ammuttavaksi kaikki toisinajattelijat. Toisessa maailmansodassa Stalinilla ei sitten enää riittänyt koulutettuja upseereita johtamaan joukkoja, koska niin moni oli ammuttu.
Jos karsii ystävistään kaikki, jotka ajattelevat eri lailla kuin minä, voi käydä niin, ettei omiin porukoihin kuulu kohta muita kuin kolmen kopla: Me, Myself and I.
Agnes
