Jos luovumme kesämökistä, mitä me sitten teemme kesäisin? Ja entä jos lapset harmittelevat sitä myöhemmin?

Olemme miettineet jo muutaman vuoden, mitä tehdä kesämökin kanssa. Molemmat lapset ovat nuoria aikuisia ja viettävät lomansa muualla. Me olemme jäämässä vuoden päästä eläkkeelle.

Mökillä on koko ajan jotain korjattavaa tai maalattavaa ja huomaan kyllästyneeni siihen. En halua vaatia lapsia mökkihommiin, kun eivät he siellä muutenkaan käy. Lisäksi tulotasomme putoaa kohta, ja mökin pitäminen on myös rahakysymys.

Pitäisikö mökki myydä? Mutta mökkikesät ovat olleet iso osa lasten lapsuutta. Tulee ehkä aika, että heillä on vuorostaan omia lapsia, ja he haluaisivat lahjoittaa samat kokemukset lapsilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mikä on siis reilua? Kuinka kauan pitäisi odottaa, että lapsilla herää mökkigeeni?

Ja jos mökki myydään, mitä me sitten teemme kesällä, kun ei kaupungissakaan halua kököttää?

Mikä on reilua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen mökkeilijä

Ehdotan, että otatte järjen käteen.  Jos siis itse vielä jonkin aikaa jaksatte ja haluatte mökkeillä, tehkää se.  Koska teillä ei vielä ole lastenlapsia, on turhaa pitää mökkiä heitä varten.  Luultavasti omat lapsenne kuitenkin joskus vierailevat mökillänne, olisiko silloin liikaa pyytää heitä auttamaan käytännön töissä?  Yhdessähän siellä ollaan.  Mutta jos mökistä tulee työleiri, se ei vastaa tarkoitustaan.  Paras neuvo, jonka ehkä osaan teille antaa, on että kuuntelette sydämen ääntä ja toimitte sen mukaan.  Elämä on tässä ja nyt. 

Onnellinen mökkihöperö '78

Itse katsoisin, mitä eläkkeelle jääminen tarkoittaa mökkeilyn kannalta. Voihan olla, että haluatte ollakin siellä enemmän ja kunnostamisesta tulee mielekästä kun työt eivät enää haittaa harrastuksia.

Nuorisolle ei kannata mökkeilyä tuputtaa - opinnot, ystävät ja omat kiireet ovat etusijalla ja se on aivan luonnollista. Jos mökkeilyä on tehty pienestä pitäen ja se tuntuu "omalta jutulta", tulee siihen monesti vähän vanhempana nuorena aikuisena kaipuu.

Itse mökkeilin lapsena ja vanhempien mökillä aloin käydä nykyisen mieheni, silloisen poikaystäväni, kanssa, kun olimme vakiintuneet ja kavereiden kanssa hengailu viikonloppuisin väheni. Oli mukavaa lähteä "maalle" rentoutumaan ja se sai unohtamaan ensin opiskelu- ja sitten työviikon stressit.

Kun meille syntyi 2 lasta, mökkeilimme kesäisin vanhempieni mökillä ensimmäiset 10 vuotta. Viime kesänä hankimme oman mökin samoilta seuduilta - se oli vanhemmilleni ehkä pieni shokki, mutta he ymmärsivät heti, miten kaipasimme "omaa tupaa ja omaa lupaa" - arki on aikataulua ja paljon töitä, lisäksi matkustan paljon ja kun viikonlopuksi pääsee omaan saunaan, omalle mökille ja omien projektien ääreen, pakahdun lähes joka kerta ilosta!

Vanhemmilleni olen kiitollinen siitä, että meitä ei aikuisena ole pakotettu mökkeilemään syyllistämällä/olemalla marttyyri - tästä syystä mökkeily on aina tuntunut vapaaehtoiselta. Toki aina on ollut pientä ja isoa projektia ja eihän ne aina tunnu hauskoilta kun kaikilla on ollut erilainen viikko tai työjakso takana eikä projektit itsestä aina tunnu mielekkäiltä. Ja tämä on ehkä todellisuudessa karsinut käyntikertoja jossain vaiheessa...

Toinen haluaa purjehtia ja toinen samoilla metsässä. Kun on oma mökki, voi valita sen itselleen mieluisan ja sillä hetkellä sopivan vaihtoehdon. Omalla mökillä jää kaikki tietenkin itse hoidettavaksi ja maksettavaksi. Se on hinta, jonka maksaa mielellään.

Vanhemmat olivat (ja ovat edelleen) mökillä "aina" ja itse haluaisi nähdä ystäviä, on oma mökki nyt tervetullut kohtaamispaikka - pääsemme lasten kanssa luontoon ja ystävät kutsutaan kun aikataulut passaavat ja työtaakat eivät ole liian suuret. Selkeät ruuhkavuodet - eläkepäiviä odotellessa ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla