Mikä voi olla elämän tarkoitus, jos ei se ole töissä käynti?
Työelämä on murroksessa. Nuorille ei ole töitä, eikä vanhoille ole töitä. Kohta nekin työt, joita yhä harvemmat työssäkävijät tekevät, siirtyvät koneille.
Sanotaan, että monilla aloilla työt ovat tiukassa nyt ja tulevaisuudessa, mutta hoitoalalla ei. Mutta onko 30 vuoden päästä enää olemassa lääkäreitä tai sairaanhoitajia, vai onko vain yksi robotinohjaaja sataa robottia kohti?
Maailma siis muuttuu, eikä ihmisen elämä enää ole samanlainen kuin sata vuotta sitten. Teknologia muuttaa työelämää ja sen kautta kaikkea muutakin elämää: rahankäyttöä, vapaaajan määrää ynnä muuta.
Kannattaako ihmisen elämän mielekkyyttä ja identiteettiä enää edes rakentaa jonkin niin epävakaan varaan kuin työpaikkojen? Entä, jos ihmisen elämää ei määrittäisikään se, minne hän menee aamulla näpyttämään tietokonetta tai millä tittelillä häntä kutsutaan? Ongelma on, että mikä sen korvaisi. Sudokut ja some? Ei varmasti.
Mikä siis voi olla elämän tarkoitus, jos ei se ole töissä käynti? Mistä polttoainetta tulevaisuuden ihmisen elämälle?
Pohtija
