Pitkään yksin eläneenä nautin uudesta hyvästä parisuhteestani. Kaikki tuntuu olevan vieläkin paremmin, kuin olisin ikinä voinut toivoa. Vain yhdessä asiassa meillä on jatkuvaa kitkaa: minä olen temperamenttinen, suutun nopeasti ja lepyn nopeasti. Mieheni on rauhallinen ja hitaasti syttyvä, mutta pitkävihainen sitten, kun suuttuu.
Niihin tilanteisiin on tullut jo kaava. Kun olen räjähtänyt ja rauhoittunut ja riita on mielestäni selvitetty, mieheni pääsee vasta vauhtiin. Riita saattaa hänen mielessään kestää tunnetasolla vielä tuntikausia, joskus jopa seuraavalle päivälle, vaikka olen pyytänyt anteeksi.
Toivoisin niin kovasti, että löytäisimme kummallekin sopivan rytmin riitelyyn, koska välillä asioita täytyy selvittää riidankin uhalla, mutta en tiedä, miten se löytyisi. Kärsin kovasti miehen pitkävihaisuudesta, vaikka yritän ymmärtää sitä ja hyväksyä, että miehelläni on toisenlaisen temperamentti.
Emeliina
