Elämässä on kaikki hyvin, ja kuitenkin kaikki tuntuu turhalta.

Valmistuin vuosi sitten ammattiin. Sain heti töitä, ja minulla on hyvät työnäkymät tässä ammatissa tulevaisuudessakin. Olen ostanut valmistuttuani asunnon ja sisustanut sen mieleni mukaiseksi. Tällä hetkellä en seurustele, mutta uskon löytäväni kumppanin, sillä kiinnostuneita on riittänyt. Olen 27-vuotias.

Mikä siis on vialla, kun koen elämäni tyhjäksi? Tuntuu, että elämälläni ei ole tarkoitusta. Kun etsin asuntoa ja remontoin sen, päivissä oli sisältöä. Nyt kaikki on valmista, ja mitä sitten?

En ole masentunut. Nukun hyvin, pidän itsestäni hyvin huolta, käyn juoksemassa ja kuntosalilla ja minulla on ystäviä. Mutta sisälläni on tyhjä olo. Mietin, että tätäkö tämä sitten on loppuelämäni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen seurustellut tähän mennessä niin paljon että tiedän ettei parisuhdekaan voi olla elämän tarkoitus, vaikka toki on kiva löytää sopiva kumppani. Mutta mikä se sitten on? Kun katson eteenpäin, mietin kuinka jaksan tulevia vuosia, kun kaikki tuntuu niin turhalta. Mistä löydän syyn elää?

Kuplaako koko elämä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ria Hafren

Sanot, että et ole masentunut. Ajatuksesi ja tuntemuksesi vaikuttavat kovasti masennukselta (itse kokenut saman kuin sinä). Kysymyksesi "Mistä löydän syyn elää?" kuulostaa jopa hälyttävältä...

Kun olin pahasti masentunut, menin mukaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan. Muiden ihmisten auttamisesta elämääni tuli tarkoitusta. Ja se auttoi myös minut pois masennuksesta, ja tunteesta, että minulla ei ole mitään syytä elää.

En tiedä auttaako yo. sepustukseni Sinua yhtään...? Mutta ehkä löytäisit elämällesi tarkoitusta tekemällä jotain täysin muuta kuin jokapäiväinen elämäsi on. Mene vaikka mukaan jonkun hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. SPR, Helsinki Missio... Netistä löytyy vaikka mitä esim. haulla Vapaaehtoistoiminta.

Kaukohalaus Sinulle.

Ria

P.S. Facebookissa on sivusto, jolla aloitan jokaisen päiväni: Elä hyvin - Naura usein - Rakasta paljon. Siellä on aina lukuisia hauskoja ja positiivisia ajatuksia herättäviä juttuja. Käy tsekkaamassa!

Kanssasisko

Olipa hyvä avaus, sama kysymys askarruttaa itseänikin. Olen naimisissa, kahden lapsen äiti, ammatti valmiina ja ok työpaikka odottamassa perhevapaalta paluutani. Parisuhteessa on periaatteessa kaikki hyvin, vaikka toki pikkulapsiarki verottaa voimia eikä yhteistä laatuaikaa ole juurikaan. Ja kun ajattelen ja arvioin elämääni, se tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Puurran arjen läpi, laitan ruoat, pesen pyykit, välillä jaksan olla oikeasti läsnä lapsilleni, mutta eniten odotan iltaa ja sitä lyhyttä omaa hetkeä, ilman miestä ja ilman lapsia. Kaikki on "ok", muttei sen enempää. Olenko masentunut? Menikö ammatinvalinta pieleen? Onko avioliittoni jotenkin heikko? Vai onko kaikilla muillakin yhtä tyhjä elämä? Miten ihmeessä muut jaksavat, vai jaksavatko? Onko riittävä syy olla olemassa se, että lapseni tarvitsevat minua, ja läheiseni ikäviöisivät jos minua ei olisi? Jotenkin tuntuu, että elämässä pitäisi olla enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla