Miehen suvussa kulkee perintönä epäystävällinen tapa puhua.
Olen kuullut sanottavan, että ennen kuin menee naimisiin pitäisi seurata, miten tulevat appivanhemmat kohtelevat toisiaan ja lapsiaan. Heidän jälkikasvunsa tulee kohtelemaan samalla lailla omaa puolisoaan ja lapsiaan.
Meillä tuo on osoittautunut paikkansa pitäväksi. Mieheni lapsuudenkodissa ihmiset puhuvat toisilleen epäystävällisesti, moittivat ja äyskivät. Mieheni tekee samaa minulle ja lapsillemme. Kiitosta ei juuri tule, mutta jos jokin on hänen mielestään vinossa, siitä ärähdetään heti. Hän kiinnittää ensimmäisenä huomion siihen, mikä asioissa on huonosti, sen sijaan että aloittaisi sillä, mikä on hyvin.
Olen ottanut asian esiin mieheni kanssa, mutta hän ei näe käytöksessään mitään ongelmaa. Omasta mielestään hän kertoo vain mielipiteensä ja minä olen yliherkkä. Minun mielestäni kyse on siitä, että eriävän mielipiteen ja negatiivisenkin palautteen voi sanoa myös asiallisesti, jopa ystävällisesti.
Eniten minua huolestuttaa se, että kouluikäiset lapsemme omaksuvat saman puhetyylin. Nyt jo kuulen kuinka he tiuskivat toisilleen ja yrittävät tiuskia minullekin, mutta sille pistän topin. Mitä voin tehdä, että saisin tämän negatiivisen perinnön katkeamaan ainakin lastemme kohdalla?
Kyllästynyt
