Puutteellista isääkin voi rakastaa.

Minulla oli hyvin hallitseva ja määrätietoinen isä. Hänen sanansa oli laki: mitään vastaan sanomista ei sallittu. Jos alkoi nurista, sai kuulla isän huutoa.

Pienen lapsen pelokas sydän pamppaili monesti, kun kodissa oli riitaa. Isäni alkoholinkäyttö ohjaili koko perhettä.

Isällä oli kuitenkin myös mukavampi olemus, ja sitä kaipaan häntä muistellessani. Ihan pienenä hän piti sylissä, mutta myöhempää isää en enää tuntenut. Isä oli sodan ja evakkomatkat läpi käynyt mies. Hän oli olosuhteiden uhri, joka kovetti sydämensä ja kärsi loppuelämänsä kriisistä, johon ei löytänyt apua. En koskaan saanut tietää hänen pohjimmaisia ajatuksiaan ja tunteitaan.

Iäkkäänä isä tasoitti välejämme, ja se paransi haavojani. Nyt katson tehtäväkseni rakastaa häntä. Teen sen etsimällä hyviä asioita isä-tytärsuhteestamme. Katkeruudella en voita mitään. Minulla oli kuitenkin isä, joka piti minusta huolta. Kiitos, isä!

Tytär

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?

Suomessa on kummallinen tapa romuttaa toimivat systeemit ja jättää korjaamatta se, mikä toimii huonosti.

Kun koulussa toteutettiin aiempaa opetussuunnitelmaa, Suomi oli Pisa-tilastojen ykkönen. Sitten keksittiin, ettei vanha opetussuunnitelma ole hyvä, vaikka tulokset olivat loistavat. Tehtiin uusi, ja nyt putoamme Pisa-tilastossa alaspäin.

Suomen erikoissairaanhoito on ollut erinomaista. Nyt se meinataan romuttaa, koska terveyskeskuksiin ei joka paikassa saa tarpeeksi nopeasti aikoja. Sen sijaan, että hoidettaisiin terveyskeskukset kuntoon, pannaan päreiksi koko systeemi.

Aikaisemmin tuuletettiin avaamalla ikkunat, ja rakennukset voivat hyvin. Sitten tyyli ei enää kelvannut, vaan piti keksiä hienot ilmanvaihdot ja byrokraattiset rakennusmääräykset. Nyt rakennukset ovat homeessa.

Moneen asiaan puututaan, mutta ei esimerkiksi poikien syrjäytymiseen, vaikka se vaikuttaa jo syntyvyyteenkin.

Teitä ei korjata korkeasta autoverosta huolimatta, ja tiet ovat täynnä kuoppia. Päiväkotiryhmiä kasvatetaan, vaikka lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Olisiko syytä keskittää rahat ja toimenpiteet asioihin, jotka ovat oikeasti rikki, ja jättää rauhaan hyvin toimivat systeemit?

Terveisiä Hölmölästä

Drumpf

Lukijan kirje: Miksi syrjäytymiseen ei puututa?

En nyt ihan ymmärrä, mitä Joku Muu voisi tehdä poikien syrjäytymiselle. Eikös Suomessa ole eri instansseja nuorison auttamiseksi, vaikkakaan ei mikään ei varmaan täydellinen? Viime kädessä vastuu on ihmisellä itsellään, väkisin ei poikaa peräkammarista saa väännettyä ulos. Suorastaan pistää vihaksi vaatimuksesi, kun ajattelee kuinka Suomi hyysää ja tukee kansalaisiaan.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Miksi syrjäytymiseen ei puututa?

No kerrohan viisaampana, millä rahalla tuo kaikki tehdään, kun huoltosuhdekin vain huononee? Tuollainen entisaikojen glorifiointi on muutenkin mielestäni aika haitallista. Ja typerääkin, kun katsoo miten paljon paremmin maailmalla menee nyt kuin ennen. Kannattaa lukea vaikka hieman Esko Valtaojaa niin saa perspektiiviä asioihin ja näkee, että ei nykyaika ihan niin kauhea olekaan.
Lue kommentti

Näyttää siltä, että masennuksen kasvun ja uskonnollisuuden vähentymisen käyrät kulkevat tasatahtia.

Kansantaudiksi muodostuneen masennuksen syitä pohtivat nyt kaikki: ammattiauttajat, tutkijat, toimittajat ja tietysti masentuneet itse.

Odotan, että joku tutkisi tätä: Kuinka paljon masennuksen lisääntymiseen on syynä samaan aikaan Suomessa tapahtunut uskonnollinen maallistuminen? En tiedä.

Kysyn, koska minusta näyttää siltä, että masennuksen kasvun ja uskonnollisuuden vähentymisen käyrät kulkevat tasatahtia.

Uskonnollisella ihmisellä on elämässään korkeampi voima, jonka varaan voi laskea. Uskonnoton ihminen on ehkä enemmän yksin.

Voiko masennus johtua siitä?

Yksi näkökulma