Pomon johtaminen on yksinvaltaista ja kontrolloivaa. Neuvottelut käydään jokaisen kanssa kahden kesken, eikä kukaan tiedä, mitä toiselle on luvattu.
Meillä on työpaikalla pomo, joka johtaa vanhaan roomalaiseen hajota ja hallitse –malliin. Johtajalla on oikeus johtaa niin kuin haluaa, mutta nykyaikaista tällainen meno ei ole.
Työilmapiiri on ollut kuralla pitkään. Ihmiset vaihtuvat, ja ne jotka ovat syystä tai toisesta jääneet, voivat huonosti. Organisaatiota uudistetaan tämän tuosta, jotta päästään vaihtamaan päällikköjä. Kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Suosioon kulloinkin nousevat saavat etuoikeuksia, sivuun sysätyt vetäytyvät nuolemaan haavojaan. Joskus epäsuosioon joutuneet painostetaan jopa lähtemään.
Pomon johtaminen on yksinvaltaista ja kontrolloivaa. Silloin tällöin ilmenevä demokraattisuuden tuuli on hengeltään propagandistista, ei todellista. Se saa ihmiset joko mielistelemään tai vaikenemaan.
Kaikki neuvottelut käydään kahdenkeskisinä, koska silloin kaikki on vain johdon hyppysissä. Kun asioita ei puhuta julkisesti, kukaan ei tiedä, mitä toiselle on kerrottu tai luvattu. Lieneekö tämä sitä ”paikallista sopimista”?
Minulla ei ole mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa. Miten tässä siis pitäisi olla ja elää, jotta pysyisi henkisesti koossa. Sen olen jo nähnyt, ettei suora tai vaihtoehtoisesti gandhilainen vastarinta vaikuta mitään mihinkään.
Nalkissako loppuikä?
