Pahinta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on kohdella heitä eriarvoisesti.

Miksi statuksista ja suorituksista on tullut joillekin elämää hallitseva pakkomielle? Tärkeilevissä puvuntakkijuhlissakin keskeisin teema ovat tittelit ja ulkokultainen julkisivu, ei se, mitä ihmiselle kuuluu ja mitä hän on kulissinsa ulkopuolella.

Ne, joilla ei katsota olevan tarpeeksi loisteliaita statuksia, ovat outoja tai näkymättömiä. Usein luullaan, että tavallisissa ammateissa olevat eivät osaa käyttää päätään, koska eivät ole käyneet ”oikeita” kouluja.

On perheitä, jotka luokittelevat jopa omat lapsensa koulutuserojen perusteella. Siinä jos missä on pahemman kerran sairastuttu perfektionismiin, joka myrkyttää perheen ilmapiirin. Lapset nimittäin uskovat näihin luokitteluihin ja aistivat rivien välistäkin olevansa vanhemmilleen joko parempia tai huonompia kuin toiset.

Pahinta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on kohdella heitä eriarvoisesti. Kenenkään lapsen ei pitäisi tuntea oloaan ei-toivotuksi omassa perheessään.

Vanhempien kannattaisi pitkään harkita, tekevätkö lapsia, jos heidän tavoitteensa on saada heistä omien unelmiensa toteuttajia ja statussymboleja. Pettymys voi olla suuri, jos kaikista ei tule sellaisia kuin vanhemmat toivoivat.

Itse hyväksyn lapseni sellaisina kuin he ovat, heikkouksineen ja vahvuuksineen. He tietävät ja tuntevat sen. Paras perintö, jonka lapset voivat saada vanhemmiltaan, on tunne, että he ovat ainutlaatuisia yksilöitä. Toivon, että lapset ovat terveitä ja onnellisia ja että he menestyisivät valitsemassaan työssä. En harrasta turhaa mainostamista heidän tekemisillään, mutta en myöskään väheksy tai mitätöi.

Olen opettanut lapsilleni, että jokaisen ammatti on yhtä arvokas, koska kaikkia ammatteja tarvitaan, ja että jokainen on yhtä arvokas, olipa hänellä mikä tahansa koulutus tai ei koulutusta lainkaan. Itseni varalle minulla on omat unelmani, enkä odota lasteni toteuttavan niitä.

Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä sellaisilta ihmisiltä, joille kunnianhimo on kaikki kaikessa. Mikä on tavoitteenne? Toteutuuko se? Oletteko onnellisia? Kuinka se on vaikuttanut perhe-elämäänne?

Kaikki ovat yhtä arvokkaita

Krista

Lukijan kirje: Toteutan itse unelmani

" Itse hyväksyn lapseni sellaisina kuin he ovat, heikkouksineen ja vahvuuksineen. He tietävät ja tuntevat sen. " Anteeksi mutta nyt oli aika mustavalkoinen lausahdus siitä mitä 'juuri minä teen oikein' (ja niin moni muu vanhempi ihan väärin?). Lastensa hyväksymisen lisäksi heille kannattaa myös opettaa, että oman erinomaisuuden korostaminen on turhaa sädekehän kiillotusta, jonka varjoon hyväkin ajatus herkästi jää.
Lue kommentti

Tytär uhkaa, että jos en hoida lapsenlasta, niin en saa nähdä häntä lainkaan.

Miten menettelisitte tilanteessani? Tyttäreni on jo usean vuoden ajan ollut alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Hänen työnsä on vuorotyötä, ja minä osallistun lapsen hoitoon parhaani mukaan. Lyhennän lapsen pitkää hoitopäivää illasta tai autan, kun on aikainen aamulähtö.

Minulla ja tyttärelläni on jostain syystä nykyisin viileät välit. En pääse lähelle häntä enkä saa kysellä yhtään hänen yksityiselämästään saati neuvoa mitään. Jos tyttärestä tuntuu, että puutun hänen elämäänsä, saan melkoista ryöpytystä. Tytär kyllä arvostelee minua ja tekemisiäni surutta.

Olen yleensä ollut aina valmis hoitoavuksi, mutta voimieni mukaan. Tavallaan tytär ymmärtää sen, mutta kuitenkin hän uhkaa, että jos en hoida, niin en saa sitten edes nähdä lasta.

Olen pahoilla mielin, etten saa tyttäreltäni enää rakastavaa lämpöä. Minun rakkauteni häntä kohtaan ei ole muuttunut eikä häviä koskaan. Miksi eksyimme toisistamme?

Puun ja kuoren välissä

Vierailija

Lukijan kirje: Välit tyttäreen viilenivät

Tyttäresi voi olla niin äärettömän väsynyt ja myös pettynyt elämäänsä, että ei kykene muuhun. Yksinhuoltajana on taatusti todella raskasta, kun huolehtii kaikesta itse, ja kyselyt elämästä ahdistavat, jos on itsekin pettynyt omaan elämään. Apusi on varmasti arvostettua, mutta ehkä hän kokee olevansa puun ja kuoren välissä väsymyksensä kanssa, jollet pysty apuasi antamaan sillon kun hän sitä toivoisi ja tahtoisi, ja on siksi vihamielinenkin. Itse kahden lapsen äitinä huomaan (vaikken...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti