Lapsena sivuutetuksi tulleesta kasvoi ikuinen suorittaja.

Minulla oli kaksi isoveljeä. Voisi olettaa, että nuorinta ja ainoaa tyttöä olisi lellitty, mutta ei meillä. Likka sivuutettiin, eikä häntä otettu pilaamaan poikien leikkejä. Kun kasvoin, naisellisuuttani ei mitenkään tuettu. Poikia suosittiin. Eräänä vappunapojat saivat polkupyörät, mutta minun oli tyytyminen ilmapalloon.

Vanhin poika sai paljon huomiota, kun hän meni lukioon. Isä oli pojastaan ylpeä myös, kun hän saavutti akateemisen loppututkinnon. Toinen veljeni kunnostautui urheilussa ja kädentaidoissa. Isän kehumiset vieraille olivat huvittavia: miten poika on Suomen mestari ja lentelee Aasiaan työmatkoille.

Minäkin kouluttauduin. Ilmeisesti isä oli mielissään, mutta en saanut kehumisia edes musikaalisuudestani, vaikka kuoroni niitti kilpailureissuilla mainetta.

Aikuinen elämäni oli suorittamista. Minulle ei riittänyt mikään, ja paloin loppuun. Kun vanhempani kuolivat, perinnönjaossa minulle tuli sellainen olo, että olimme olleet eriarvoisia tenavia.

Peräänkuulutan vanhemmilta oikeudenmukaisuutta. Itse tarvitsen anteeksiantamisentaitoa.

Marjatta

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Jos pystyisin valitsemaan, olisin kotona nyt, kun lapset ovat vielä lapsia.

Meinaan tulla hulluksi työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Jos pystyisin valitsemaan, olisin kotona nyt, kun lapset ovat vielä lapsia.

Haluaisin olla enemmän mukana koululaisen läksyjen teossa ja viettää välillä kiireetöntä päivää päiväkoti-ikäisen kanssa. Viikonloput ja illat menevät kotitöissä ja harrastuskyydityksissä. Olen kamalan stressaantunut tilanteesta.

Miten te muut samassa tilanteessa olevat lievitätte stressiä?

Työssä käyvä

Olin tutkinut netissä pyörän varaosien hintoja. Muutaman minuutin kuluttua sähköpostiin helähti polkupyörämainos.

Tuli kafkainen olo, kun sain mainospostia. Olin tutkinut netissä pyörän varaosien hintoja, ja muutaman minuutin kuluttua sähköpostiin helähti polkupyörämainos.

Kun avasin uudelleen netin, minulle mainostettiin pyöriä, pyörien varaosia ja pyöräilyvarusteita.

Haluanko oikeasti, että joku seuraa tekemisiäni 24/7? En todellakaan!

Mutta minkäs teet, kun ilman internetiä ei nyky-Suomessa pärjää. Kaupat purkavat myymäläverkostojaan, ja jos haluat tietää, mistä saa mitä ja millä hinnalla, tiedustelut on pakko tehdä netissä. Myymälässä sain viimeksi vastauksen, että katso netistä, mä oon vain harjoittelija.

Sanotaan, että Facebook tietää minusta jo enemmän kuin muistan itse itsestäni. Missä kulkee raja? EU:n tietosuojadirektiivi asettaa rajat teoriassa, mutta takaako se, etteivät kaupalliset toimijat kerää tietoa?

On pelottavaa, että joskus pelkkä tuotteen mainitseminen puhelimessa tuo minulle Facebookiin ja sähköpostiin mainoksia siitä tuotteesta. Minua siis myös kuunnellaan.

Pelottavaa