Anoppi on alkanut elää omaa elämäänsä saatuaan lapsikatraan isoksi, mutta lapsenlapset tarvitsisivat isovanhempia. Mitä tehdä?

Lestadiolaisuus on viime aikoina ollut esillä eri näkökulmista.Yksi näkökulma puuttuu: lestadiolainen isovanhemmuus.

Kun lestadiolaisäiti on saanut lapsikatraansa isoksi, monta kertaa käy niin, että vanhemmat ja erityisesti äiti alkavat elää omaa elämäänsä. He alkavat harrastaa, hakeutuvat yhteiskunnallisiin toimiin ja kouluttautuvat.

Samaan aikaan heidän lapsensa jatkavat maan täyttämistä. Lasten perheet kasvavat, ja he huomaavat olevansa yksin. Anoppini, kolmentoistalapsen äiti, on sanonut, ettei ole enää lastenlasten asioista kiinnostunut, kun on omat lapsensa kasvattanut.

Käytännössä se tarkoittaa, että lapsemme näkevät isovanhempiaan kerran, pari vuodessa. Lapset eivät ole myöskään kovin tervetulleita isovanhempien luokse, koska aiheuttavat ”meteliä, epäjärjestystä ja rahanmenoa”, vaikka kyseessä ovat tavalliset, hyvin kasvatetut ja hyvin käyttäytyvät lapset.

Lastenhoitoavun olemme oppineet hakemaan muualta, mutta toivoisimme isovanhempien olevan lapsistamme kiinnostuneita.

Anoppini on sanonut, että hän elää nyt, kun monta vuotta meni omien lasten kasvattamiseen. Toivoisin hänen kuitenkin ymmärtävän, että ei ole lasten tai lastenlasten syytä, jos hänen elämänsä on kulunut hukkaan omia lapsia synnyttäessä ja hoitaessa.

Isovanhemmat saattavat puuttua lestadiolaislastenlasten merkittävistä hetkistä, ristiäisistä, rippijuhlista, valmistujaisista ja häistä, koska ”niitä on niin monet vuodessa” ja koska isovanhempien omat menot estävät juhliin tulemisen. Lastenlasten syntymäpäiville isovanhemmat eivät myöskään tule, koska eihän muuten ehtisi muuta kuin syntymäpäiviä viettämään.

Jos joku aikuisista lapsista luopuu lestadiolaisesta uskosta, hän saa kyllä isovanhempien tuen. Mutta tasaista tahtia vauvoja synnyttävät lestadiolaiset äidit saavat pärjätä omillaan, koska anopinkin on täytynyt itse kuormansa kantaa.

Onko kyseessä yleinen ilmiö vai ainoastaan meidän perhettämme koskeva? Olen mielestäni aiheellisesti katkera isovanhempien poissaolosta lasteni elämästä.

VL-äiti

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!