Anoppi on alkanut elää omaa elämäänsä saatuaan lapsikatraan isoksi, mutta lapsenlapset tarvitsisivat isovanhempia. Mitä tehdä?

Lestadiolaisuus on viime aikoina ollut esillä eri näkökulmista.Yksi näkökulma puuttuu: lestadiolainen isovanhemmuus.

Kun lestadiolaisäiti on saanut lapsikatraansa isoksi, monta kertaa käy niin, että vanhemmat ja erityisesti äiti alkavat elää omaa elämäänsä. He alkavat harrastaa, hakeutuvat yhteiskunnallisiin toimiin ja kouluttautuvat.

Samaan aikaan heidän lapsensa jatkavat maan täyttämistä. Lasten perheet kasvavat, ja he huomaavat olevansa yksin. Anoppini, kolmentoistalapsen äiti, on sanonut, ettei ole enää lastenlasten asioista kiinnostunut, kun on omat lapsensa kasvattanut.

Käytännössä se tarkoittaa, että lapsemme näkevät isovanhempiaan kerran, pari vuodessa. Lapset eivät ole myöskään kovin tervetulleita isovanhempien luokse, koska aiheuttavat ”meteliä, epäjärjestystä ja rahanmenoa”, vaikka kyseessä ovat tavalliset, hyvin kasvatetut ja hyvin käyttäytyvät lapset.

Lastenhoitoavun olemme oppineet hakemaan muualta, mutta toivoisimme isovanhempien olevan lapsistamme kiinnostuneita.

Anoppini on sanonut, että hän elää nyt, kun monta vuotta meni omien lasten kasvattamiseen. Toivoisin hänen kuitenkin ymmärtävän, että ei ole lasten tai lastenlasten syytä, jos hänen elämänsä on kulunut hukkaan omia lapsia synnyttäessä ja hoitaessa.

Isovanhemmat saattavat puuttua lestadiolaislastenlasten merkittävistä hetkistä, ristiäisistä, rippijuhlista, valmistujaisista ja häistä, koska ”niitä on niin monet vuodessa” ja koska isovanhempien omat menot estävät juhliin tulemisen. Lastenlasten syntymäpäiville isovanhemmat eivät myöskään tule, koska eihän muuten ehtisi muuta kuin syntymäpäiviä viettämään.

Jos joku aikuisista lapsista luopuu lestadiolaisesta uskosta, hän saa kyllä isovanhempien tuen. Mutta tasaista tahtia vauvoja synnyttävät lestadiolaiset äidit saavat pärjätä omillaan, koska anopinkin on täytynyt itse kuormansa kantaa.

Onko kyseessä yleinen ilmiö vai ainoastaan meidän perhettämme koskeva? Olen mielestäni aiheellisesti katkera isovanhempien poissaolosta lasteni elämästä.

VL-äiti

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti