Olen naimisissa vanhemman miehen kanssa. Ikäeromme on viime vuosina alkanut vaikuttaa avioelämäämme.

Olemme kyllä nuorekkaita ja vielä melko energisiä, mutta miestäni nuorempana tunnen olevani henkisesti vireämpi. Huomaan mieheni vanhenevan ja väsyvän sairauksien myötä. Se kuormittaa elämääni.

En millään muotoa halua valittaa, mutta vaatii suunnatonta ymmärrystä hyväksyä tilanne. Vaikka olen nuorena valinnut vanhemman miehen, en voinut kuvitella, miten nyt keski-ikäisenä ikäeron huomaa selvemmin.

Jos elämä menee niin, että mieheni kuolee ensin, miten selviän menetyksestä? Olen melko avuton kaikissa käytännön asioissa, hyvä että osaan laskuja maksaa. Jos jään ensiksi leskeksi, kuinka selviän sairauksien kanssa? Tunnen jo nyt turvattomuutta ajatellessani tulevaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Emme ole juurikaan asiasta keskustelleet. Olen kuitenkin sanonut miehelleni, että jos hän jää leskeksi, hänen täytyy etsiä uusi puoliso. Sanon näin siksi, koska tiedän, että mieheni on aina tarvinnut jonkun rinnalleen. Aikuiset lapsemme tietenkin ovat tärkeimmät läheisemme, mutta kun puoliso lähtee viereltä, sitä on kuitenkin yksin maailmassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritän ajatella järkevästi, että kohtaloa ei voi itse muuttaa ja asiat kyllä järjestyvät. Mutta heti kun vain mietin mahdollista tulevaa leskeyttä, joudun paniikkiin. Uuttakaan avioitumista en enää usko kohdallani tapahtuvan.

Rakkaus mieheeni on niin syvää, että ilman häntä olen hyvin onneton. Ehkä joku teistä osaisi minua rauhoittaa ja antaa tilanteeseeni hyviä neuvoja.

Turvaton

Takaisin lukijakirjeisiin pääset TÄSTÄ.

Sisältö jatkuu mainoksen alla