Pirjoliisa Laurén vastaa lukijoiden kirjeisiin jokaisessa Kodin Kuvalehden numerossa.
Pirjoliisa Laurén vastaa lukijoiden kirjeisiin jokaisessa Kodin Kuvalehden numerossa.

Mitä tehdä, kun vielä kuusikymppisenä on epävarma ja estoinen? Lue Ihmisten kesken -palstan liikuttava kirje ja Pirjoliisan vastaus lukijalle.

Suorittamista koko elämä
Synnyin kolmilapsisen perheen kuopukseksi. Äiti oli kekseliäs ja kätevä, mutta ompelussa toistaitoinen. Meidän lasten vaatteet teetettiin ompelijalla ja myöhemmin ostettiin lastenvaateliikkeistä. Kaupoissa tuli lähes aina riitaa, kun en saanut valita mieluisiani edes kahdesta vaihtoehdosta. Valinnan ratkaisi se, mikä oli halvin. Sekös minua keljutti. Vielä kuusikymppisenäkin minun on vaikea päättää omista asioistani. Rasittavasti jahkailen niin pienissä kuin suurissa asioissa: entä jos sittenkin…
Pikkutyttönä en kokenut itseäni sieväksi prinsessaksi. Meitä lapsia ei kuultemme kehuttu. Vanhemmilla oli ollut kurja lapsuus ja nuoruus. Isä oli jäänyt isättömäksi 6-vuotiaana. Hän oli viisi vuotta sodassa ja eli ainaisessa pelossa. Äiti oli kasvattilapsi, koki turvattomuutta ja oli tietämätön suvustaan. Nyt kun seuraan sivusta, miten koko suku kiehnää pikkulasten ympärillä, minua ällöttää. Lapsi saa kaiken huomion. Kateellisena joskus seuraan tilanteita.
Irtaannuin varhain perheestäni opiskellakseni sisäoppilaitoksessa. Kerran kuussa kuukausilomalla pääsin kotiin. Koulussa olin aina pinkonut paremmuudesta. Otin opiskelun vakavasti myös seuraavissa opinahjoissani.
Kaikki opiskeluvuoteni ja työvuoteni olivat suorittamista. Siltikään en kokenut itseäni onnistuneeksi, vaikka vuosittain sain jopa stipendejä. Kun ylkäni kosi minua, en uskonut hänen lämpimiä sanojaan todeksi.
Välillä minusta tuntuu, että elämäni on jäänyt elämättä. Estoja minulla on yhä. Vieläkin minua ujostuttaa kiivetä yleisen saunan lauteille tai pulahtaa uimapuvussa altaaseen. Kroppani rajoittaa elämääni, kun häpeän itseäni tällä iällä. Mitä muutkin sanovat? -lausahdus takoo mielessäni. Olisi jo aika päästä sinuksi itseni kanssa.
Kovan koulun käynyt pyylevä

Pirjoliisa vastaa
Kuvaat hyvin, miten lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet aikuisuudessasi. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, jokaisella on puutteensa ja ongelmansa, joskin toisilla ongelmia on enemmän kuin toisilla. Kun hyvin käy, kokemuksemme muuttuvat viisaudeksi ja voimaksi.
Olet päässyt eteenpäin, kun osaat eritellä, mistä tietyt ajatuskulkusi johtuvat. Siitä on hyvä jatkaa. Voisit hakeutua esimerkiksi elämänkertapiireihin, jossa toiset ovat vertaistukena samalla, kun kukin käy läpi omia vaiheitaan.