Pirjoliisa Laurén vastaa lukijoiden kirjeisiin jokaisessa Kodin Kuvalehden numerossa.
Pirjoliisa Laurén vastaa lukijoiden kirjeisiin jokaisessa Kodin Kuvalehden numerossa.

Mitä tehdä, kun vielä kuusikymppisenä on epävarma ja estoinen? Lue Ihmisten kesken -palstan liikuttava kirje ja Pirjoliisan vastaus lukijalle.

Suorittamista koko elämä
Synnyin kolmilapsisen perheen kuopukseksi. Äiti oli kekseliäs ja kätevä, mutta ompelussa toistaitoinen. Meidän lasten vaatteet teetettiin ompelijalla ja myöhemmin ostettiin lastenvaateliikkeistä. Kaupoissa tuli lähes aina riitaa, kun en saanut valita mieluisiani edes kahdesta vaihtoehdosta. Valinnan ratkaisi se, mikä oli halvin. Sekös minua keljutti. Vielä kuusikymppisenäkin minun on vaikea päättää omista asioistani. Rasittavasti jahkailen niin pienissä kuin suurissa asioissa: entä jos sittenkin…
Pikkutyttönä en kokenut itseäni sieväksi prinsessaksi. Meitä lapsia ei kuultemme kehuttu. Vanhemmilla oli ollut kurja lapsuus ja nuoruus. Isä oli jäänyt isättömäksi 6-vuotiaana. Hän oli viisi vuotta sodassa ja eli ainaisessa pelossa. Äiti oli kasvattilapsi, koki turvattomuutta ja oli tietämätön suvustaan. Nyt kun seuraan sivusta, miten koko suku kiehnää pikkulasten ympärillä, minua ällöttää. Lapsi saa kaiken huomion. Kateellisena joskus seuraan tilanteita.
Irtaannuin varhain perheestäni opiskellakseni sisäoppilaitoksessa. Kerran kuussa kuukausilomalla pääsin kotiin. Koulussa olin aina pinkonut paremmuudesta. Otin opiskelun vakavasti myös seuraavissa opinahjoissani.
Kaikki opiskeluvuoteni ja työvuoteni olivat suorittamista. Siltikään en kokenut itseäni onnistuneeksi, vaikka vuosittain sain jopa stipendejä. Kun ylkäni kosi minua, en uskonut hänen lämpimiä sanojaan todeksi.
Välillä minusta tuntuu, että elämäni on jäänyt elämättä. Estoja minulla on yhä. Vieläkin minua ujostuttaa kiivetä yleisen saunan lauteille tai pulahtaa uimapuvussa altaaseen. Kroppani rajoittaa elämääni, kun häpeän itseäni tällä iällä. Mitä muutkin sanovat? -lausahdus takoo mielessäni. Olisi jo aika päästä sinuksi itseni kanssa.
Kovan koulun käynyt pyylevä

Pirjoliisa vastaa
Kuvaat hyvin, miten lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet aikuisuudessasi. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, jokaisella on puutteensa ja ongelmansa, joskin toisilla ongelmia on enemmän kuin toisilla. Kun hyvin käy, kokemuksemme muuttuvat viisaudeksi ja voimaksi.
Olet päässyt eteenpäin, kun osaat eritellä, mistä tietyt ajatuskulkusi johtuvat. Siitä on hyvä jatkaa. Voisit hakeutua esimerkiksi elämänkertapiireihin, jossa toiset ovat vertaistukena samalla, kun kukin käy läpi omia vaiheitaan.

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Viime aikoina on käyty laajaa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Se on hyvä, sillä häirintä voidaan kitkeä vain avoimen keskustelun avulla.

Keskustelusta puuttuu kuitenkin tasa-arvo. Missään en ole nähnyt otetun esiin sitä, että myös miehet ovat lisääntyvän seksuaalisen häirinnän kohteena.

Olen naisvaltaisella alalla työskentelevä mies ja joudun työssäni kokemaan seksuaalista häirintää. Se voi olla esimerkiksi seksistisiä vitsejä ja vihjailuja. Usein niitä heitetään julkisesti, ja härskejä puhuva nainen saa ympäristöltä palkaksi naurut.

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Istumme hiljaa, sillä naisille ei voi vastata samalla mitalla saamatta sovinistin leimaa. Mutta naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Me too

Siistittäiskö suut

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Meidän osastolla on 7 naista ja 1 mies, ja täytyy todeta että palavereissa huulenheitto on tuota tyyliä mitä kirjoittaja kirjoittaa. Minuakin välillä kyllästyttää se lähinnä muutaman naisen 2-mielinen vitseily,ja olen miettinyt, mitähän se ainoa mies oikeasti ajattelee. Hän nauraa kyllä mukana, välillä posket punastuen, mutta mikä olisi hänen vaihtoehtonsa? Jos ei naura tai jos jopa paheksuisi saisi tiukkapipon leiman.
Lue kommentti
Paljon jo elämää nähnyt nainen

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Vihdoinkin mies itse ottaa tämän asian esille. Itsekin naisena olen ajatellut,kuinka yksipuolista seksuaalisen häirinnän käsittely on. Kokevatko miehet että, jos he avaavat suunsa, heidät lynkataan ajatuksineen pystyyn. Vai olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa on vain yksi totuus, "naisen totuus". Miesten on kestettävä, mitä vain, mutta auta auta armias, jos naista vain katsookin liian pitkään, on jos kyseessä "seksuaalinen häirintä", riippumatta siitä, että pukeutumisessaan naisella voi...
Lue kommentti