KK:n ensimmäinen Näin opit bloggaamaan -kurssi sai osallistujilta huippuarviot, joten päätimme järjestää toisen. Sekin on tilaajille ilmainen.

ILMOITTAUTUMISAIKA ON NYT PÄÄTTYNYT.

Mistä bloggaisin? Pitääkö bloggaajan kertoa itsestään kaikki? Millaisia otsikoita kannattaisi tehdä? Miksi kukaan lukisi blogiani? Pitääkö minun olla hyvä kuvaaja? Miten löydän lukijoita? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa KK:n Näin opit bloggaamaan -verkkokurssi. Se on tarkoitettu vasta-alkajille tai hetken aikaa blogia pitäneille.

Kuusi viikkoa kestävä kurssi järjestetään tällä sivustolla suljetussa ryhmässä, johon pääsevät vain kurssilaiset. Voit osallistua kurssille missä ja milloin tahansa, kunhan sinulla on toimiva nettiyhteys.

Kurssilla käydään läpi blogin perustaminen sekä kaikki bloggaamisen osa-alueet. Saat opastusta valokuvauksessa, otsikoinnissa, kirjoittamisessa ja hakukoneystävällisen tekstin tuottamisessa. Opit hyödyntämään sosiaalista mediaa, luomaan blogiin kiinnostavia sisältöjä ja pohdit yksityisyyden rajoja. Saat henkilökohtaista palautetta sekä kurssin vetäjältä että kurssikavereilta.

Pääkouluttaja kurssilla on KK:n nettisivuista vastaava toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki, joka on pitänyt kirjoihin keskittyvää Kirjasieppo-blogia viisi vuotta. Kurssin valokuvaosuuden vetää valokuvaaja Mikko Hannula.

Blogikurssi alkaa maanantaina 7. maaliskuuta ja päättyy 17. huhtikuuta. Kurssin hinta on 59 euroa. Ilmoittaudu tästä linkistä!

Ilmoittautuminen päättyy 28. helmikuuta. Mukaan päässeet saavat tiedon kurssipaikastaan sähköpostilla ilmoittautumisajan päätyttyä. Kurssille otetaan vain rajoitettu määrä osallistujia.

Näin sanoivat aikaisemmalle kurssille osallistuneet:

Hyvin tiivistetty kurssi, jolta sain paljon ideoita!

Kokonaisuus oli täydellinen. Bloggaamista tarkasteltiin monipuolisesti, mitään unohtamatta. Hyviä vinkkejä, oivalluttavaa. Loistavat tärpit, jotka olivat heti käytäntöön pantavissa. Mikon valokuvaus osio oli piste iin päälle.

Aloittelijalle kurssissa oli parasta - kaikki! Suunnitelma omasta blogista muokkautui ehdottomasti parempaan suuntaan.

Parasta oli saatu uusi tieto ja vetäjien kannustus bloggaamaan ryhtymiseen! Innostus vain vahvistui.

 

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti