KK:n toimitus kertoo ensimmäisistä koulupäivistään. Mitä sinä muistat omasta tai lapsen koulun aloituksesta?

Helsingissä ja monissa muissa kaupungeissa kadut ovat tänä aamuna täyttyneet pienistä ja isommista koululaisista. Esimerkiksi Vantaalla ja Oulussa reppuselät aloittavat lukuvuotensa huomenna, Lahdessa vasta torstaina. 

Kodin Kuvalehden toimitus muisteli omia aivan ensimmäisiä koulupäivään. 

"Muistan ensimmäisen koulupäivän aamusta nimenhuudon. Superinnokkaana koulunaloittajana pinkautin käteni heti ylös, kun kysyttiin kenen nimi alkaa A:lla. Selvisikin, että ope tarkoitti sukunimeä… Pikkuisen nolotti, muttei niin paljon että olisi vaikuttanut innokkuuteeni. Menin myös aluksi koulun pihalle joskus jo tuntia ennen koulun alkua. No, se piirre hävisi kyllä sittemmin."

"Vanhempani tajusivat jossain vaiheessa ensimmäistä kouluviikkoani, että minusta ei ollut otettu yhtään valokuvaa. Isä halusi korjata tilanteen ja pyysi illalla, että laittaisin repun selkään ja kävelisin kotiovesta sisään kuin olisin tulossa koulusta. Minusta ajatus oli tyhmä, joten ainoa kuva ekalta viikolta on sellainen, missä irvistän ja näytän kieltä ­- reppu kädessä."

"Saksassa asuva tätini oli ostanut minulle sikäläisen neliskanttisen, salkkumaisen repun. Se oli väriltään kirkkaan vaaleanpunainen ja täynnä neonvärisiä, heijastavia tähtikuvioita. Se oli varmasti Heinolan räikein reppu ja muistan hieman punastelleeni niin silmiinpistävää kapistusta."

Erään toimituksen jäsenen koulutaival alkoi näin hurjasti:

"Ensimmäisenä koulupäivänäni myöhästyin koulutaksista. Onneksi isoveljellä oli mopo, keltainen Tunturi Sport. Hän komensi minut taakseen istumaan ja päristi koulun suuntaan niin kovaa kuin pölisevällä maantiellä pääsi. Koululaukku vain liiteli vaakasuorana perässäni, siltä minusta tuntui. Mopokypärää ei ollut vielä keksitty. Vanhojen valokuvien perusteella kampaukseni kyllä näytti kypärältä. Isä oli sen muotoillut itse teroittamillaan taloussaksilla.

Veli jarrutti kaupan kohdalla – kyläkauppaa ei vielä 70-luvun alussa ollut lakkautettu, eikä kyläkoulua. Taksi näkyi parkissa sen pihalla. Kuski oli soittamassa kauppiaan puhelimesta meille, kysymässä, olinko sairas vai miksi en ollut ilmaantunut tien risteykseen."

 

Mitä sinä muistat omasta tai lapsen ensimmäisestä koulupäivästä? Miltä tuntui, mitä oli päällä? Kerro kommenteissa! 

Tuula Iinatti

Koulu alkaa! Mitä muistat ensimmäisestä koulupäivästä?

Mieleeni on jäänyt ennen varsinaista kouluunlähtemistä ne pari kertaa kun pääsin kuunteluoppilaaksi kaksi vuotta vanhemman siskoni luokalle. Olin 6-vuotias kun sain viettää "tokaluokalla" olevan siskoni luokassa koulupäivän. Ruoaksi oli pinaattikeittoa ja lautasella oli keiton lisäksi puolikas keitetty kananmuna. Sellaista en ollut koskaan maistanut, joten sujautin sen vaivihkaa pöydän alle, lattialle. Tämä tapahtui vuonna 1970.
Lue kommentti
Ria Hafren

Koulu alkaa! Mitä muistat ensimmäisestä koulupäivästä?

Ensimmäistä koulupäivää en muista, mutta ensimmäisestä kouluvuodesta aika paljon. Ummikkosuomalainen äitini pani minut ja veljeni ruotsinkieliseen kouluun. Minut jo 6-vuotiaana, vuonna 1954. Meitä ruotsinkielisiä oppilaita oli lohjalla niin vähän, että olimme kaikki samassa luokkahuoneessa (2 vuotta vanhempi veljenikin). Kävellessäni eränä aamuna kouluun, jouduin onnettomuuteen. Ylittäessäni Lohjan pääkatua, Laurinkatua, pyöräilija ajoi päälleni niin rajusti, että menetin tajuntani. Minut oli...
Lue kommentti

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Viime aikoina on käyty laajaa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Se on hyvä, sillä häirintä voidaan kitkeä vain avoimen keskustelun avulla.

Keskustelusta puuttuu kuitenkin tasa-arvo. Missään en ole nähnyt otetun esiin sitä, että myös miehet ovat lisääntyvän seksuaalisen häirinnän kohteena.

Olen naisvaltaisella alalla työskentelevä mies ja joudun työssäni kokemaan seksuaalista häirintää. Se voi olla esimerkiksi seksistisiä vitsejä ja vihjailuja. Usein niitä heitetään julkisesti, ja härskejä puhuva nainen saa ympäristöltä palkaksi naurut.

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Istumme hiljaa, sillä naisille ei voi vastata samalla mitalla saamatta sovinistin leimaa. Mutta naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Me too

Siistittäiskö suut

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Meidän osastolla on 7 naista ja 1 mies, ja täytyy todeta että palavereissa huulenheitto on tuota tyyliä mitä kirjoittaja kirjoittaa. Minuakin välillä kyllästyttää se lähinnä muutaman naisen 2-mielinen vitseily,ja olen miettinyt, mitähän se ainoa mies oikeasti ajattelee. Hän nauraa kyllä mukana, välillä posket punastuen, mutta mikä olisi hänen vaihtoehtonsa? Jos ei naura tai jos jopa paheksuisi saisi tiukkapipon leiman.
Lue kommentti
Paljon jo elämää nähnyt nainen

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Vihdoinkin mies itse ottaa tämän asian esille. Itsekin naisena olen ajatellut,kuinka yksipuolista seksuaalisen häirinnän käsittely on. Kokevatko miehet että, jos he avaavat suunsa, heidät lynkataan ajatuksineen pystyyn. Vai olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa on vain yksi totuus, "naisen totuus". Miesten on kestettävä, mitä vain, mutta auta auta armias, jos naista vain katsookin liian pitkään, on jos kyseessä "seksuaalinen häirintä", riippumatta siitä, että pukeutumisessaan naisella voi...
Lue kommentti