"Sinulle minun ei tarvitte sanoo mitään, kun me tiemme toisemme", kirjoitti Akseli Koskela vaimolleen Elinalle. Se oli rakkaudentunnustus. Kuvassa Elina (Titta Karakorpi) ja Akseli (Aarne Sulkanen) saavat toisensa Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968).
"Sinulle minun ei tarvitte sanoo mitään, kun me tiemme toisemme", kirjoitti Akseli Koskela vaimolleen Elinalle. Se oli rakkaudentunnustus. Kuvassa Elina (Titta Karakorpi) ja Akseli (Aarne Sulkanen) saavat toisensa Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968).

Kun suomalainen puhuu rakkaudesta, vähempi on usein parempi kuin korulauseet – mutta ei ihan aina. Mikä seuraavista romaanien rakkauskuvauksista on mielestäsi koskettavin? Miettikö sitä Häräntappoaseen Alpo, Pohjantähden Akseli vai Myrskyluodon Janne? Äänestä, voit voittaa uutuuskirjan!

Suomalainen kaunokirjallisuus on täynnä ihania kuvauksia rakkaudesta. Kerro, mikä näistä sykähdyttää sydäntäsi eniten. Arvomme kaikkien 20.10.2017 mennessä äänestäneiden kesken kolme uutuusromaania.

1. "Uskon sinun tietävän minun oikeen luontoni"

Sinulle minun ei tarvitte sanoo mitään, kun me tiemme toisemme. On turha puhua semmosta, mikä ei sanomisesta muutu. Kyllä kai niissä kymmenessä vuodessa minun puoleltani oli paljon pahaakin, mutta minä uskon sinun tietävän minun oikeen luontoni.

Kuolemaantuomittu Akseli Koskela vankileiriltä kirjoittamassaan kirjeessä vaimolleen Elinalle (Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla)

2. "Jos joku olisi kysynyt minulta, mitä onni on"

Tiskien jälkeen se haki postit ja keitti kahvia. Heräsin yleensä suoraan kahvittelemaan. Nämä mökki-iltapäivät olivat juuri niitä hetkiä, jotka ensimmäisinä olisivat tulleet mieleeni, jos joku olisi kysynyt minulta mitä on onni. Niin vähän ihminen lopulta tarvitsee, näin vähän minä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Syöpään sairastunut kirjailija katsellessaan vaimoaan Tiinaa (Reko ja Tiina Lundan: Viikkoja, kuukausia)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

3. "Perheenpöydän päässä asuu ikävyys"

Minä vien Hinrikan vihille, sillä talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta.

Kosioretkeä suunnitteleva Aapo (Aleksis Kivi: Seitsemän Veljestä)

4. "Minä lupaan että saat levätä"

Me selviämme. Meillä on paljon rakkautta. Meillä ei ole enää pelkoa. Meillä on kuusi ihanaa lasta, kolme tyttöä ja kolme poikaa, ruuhkavuosia muutama ja sitten jo helpottaa kovasti. Lupaa ettet kuole! Minä lupaan että saat levätä. Et kuoleman sylissä, vaan minun. Minäkin osaan laulaa tuutulauluja.

Aleksi kirjeessä uskonliikkeen vaatimuksista uupuneelle vaimolleen Viljalle (Pauliina Rauhala: Taivaslaulu)

 

 

Wilho Ilmarin ohjaamassa Seitsemän veljestä -elokuvassa (1939) puhuttiin myös rakkaudesta, vaikka toisinaan meni huutamiseksi.
Wilho Ilmarin ohjaamassa Seitsemän veljestä -elokuvassa (1939) puhuttiin myös rakkaudesta, vaikka toisinaan meni huutamiseksi.

5. "Ettei itsekään tiedä, mitä se mieli kaipaa"

"Mitä te tiedätte ihmisen pojan tuskasta? Kun nuorta mieltä polttaa sellainen kaipaus, ettei itsekään tiedä, mitä se mieli kaipaa. Katsele vaan, sinäkin tyttö, sinulla on heilasi, jota halaat milloin haluat, mutta mitä on minulla? Ei enää edes äitiä, äitiä, äitiä…" Tuohon viimeiseen sanaan hänen huutonsa sitten lopullisesti keskittyi.

Humalassa riehumisen jälkimainingeissa Yrjö ”Nokia” Salonen (F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä)

6. "Lahjoitit minulle vielä yhden venemiehen"

Sinä meinaat oikein tosissasi päästä soutamasta verkkoja, kun lahjoitit minulle vielä yhden venemiehen, sanoo Janne, joka istuu vuoteen laidalla silmät kimaltaen ja olematta yhtään huolissaan edessä olevasta ristiäismatkasta pitkää, lumista ja kylmää jäätietä pitkin. Maija käsittää sanat kehumiseksi, vaikkei hän oikein jaksa sanoa mitään eikä ajattele muuta kuin että ylös on päästävä niin pian kuin mahdollista.

Janne vaimolleen Maijalle synnytyksen jälkeen (Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija)


Outi Alanen esitti Kerttua ja Santeri Kinnunen Allua TV2:n minisarjassa Häräntappoase vuonna 1989. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.
Outi Alanen esitti Kerttua ja Santeri Kinnunen Allua TV2:n minisarjassa Häräntappoase vuonna 1989. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

7. "Kaikki oli niin itsestäänselvää"

Kerttu kaato kahvinsa lautaselle ja hörppi äänekkäästi. Kaikki oli niin itsestäänselvää. Se istu siinä ja hörppi kahvia lautaselta ja sillä oli niin helvetin pienet jalat ja mä vannoin itselleni etten mä koskaan sanois sille et mä satun rakastaan sitä. Sellasta ei sanota ääneen, se on suora kaulankatkasu.

Kaupungista kesäksi Torvenkylään lähetetty Alpo Korva (Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase)

8. "Viimeinen veripisarani noruu Sinun puolestasi"

Vielä kuoleman hetkelläkin viimeinen veripisarani noruu Sinun puolestasi, ja viimeisen huokaukseni aikana tulen lausumaan nimeäsi. Kunpa tämä kirje, joka on miltei lukukelvoton sen päälle pudonneiden kyynelten vuoksi, vakuuttaisi Sinut siitä.

17-vuotias Eric Ehrnström kirjeessä rakastetulleen Johanna Malmille vuonna 1808 (Eric Ehrnström: Ylioppilaan sotapäiväkirja)

Sisältö jatkuu mainoksen alla