Sisusta muistoilla! Katso tästä KK:n toimituksen kivat vinkit
Muistot tärkeistä hetkistä ja ihmisistä tuovat kodinsisustukseen hauskaa lämpöä.
Koristavatko isäsi sorvaamat kynttilänjalat ruokapöytääsi? Muistoilla sisustaminen on hauska ajatus, jota voi alkaa toteuttaa tarkoituksella.
Muistorikkaat matkat palaavat mieleen, kun kattaa italialaista iltaa koristamaan Venetsiasta ostetun pienen gondolin tai Ranskasta tuodun oliivikuvioisen pöytäliinan.
Hauskan pikku taulun tai koristeen tyynynpäälliseen saa vanhasta, rikki hapertuneesta pellavaliinasta, kun leikkaa siitä talteen isoäidin kirjailemat nimikirjaimet.
Tuttuja sisustuksessa ovat vihki- ja ylioppilaskuvat vitriineissä, mutta valokuvilla saa tuotua muitakin hyviä hetkiä arkeen, ja monella uudella tavalla: kokoa seinälle kuvakollaasi hetkistä vuosien varrelta tai teetä isovanhemmille valokuvamukit lapsenlapsista.
Kodin Kuvalehden toimituksessakin on monta, jotka tykkäävät tuoda muistoja sisustukseen. Katso alta, millaisia!
KK:n tuottaja-toimittaja Anne Rikama kertoo:
”Tyylikkään Eira-anoppini 1950- ja 60-luvuilla käyttämissä mekossa ja jakkupuvussa on niin kauniit kuosit, että pidän asuja silmänilona makuuhuoneessa vaatekaappini vieressä. Vihreä jakkupuku on Finnflaren mallistoa, pinkkiä hehkuva mekko lienee ommeltu Marimekon kankaasta. On hauska katsella valokuvia, joissa anoppi nuorena on nämä vaatteet yllään. Vihreää asua minä ja tyttäreni olemme käyttäneet joskus itsekin.
KK:n toimitussihteeri Maria Tuominen kertoo:
"Mummoni ostin vanhemmilleen Arabian papukaijamaitokannun Karjalassa välirauhan aikana. Hänen äitinsä oli kertonut tarvitsevansa sellaista. Mummo tahtoi antaa sen perinnöksi minulle, ensimmäiselle lapsenlapselleen. Hän ei halunnut valita ketään neljästä omasta lapsestaan kannun perijäksi, jottei kenellekään heistä olisi tullut paha mieli. Annan sen itsekin ensimmäiselle lapsenlapselleni, jos sellaisen joskus saan.
Kannu on minulle rakas ja siksi aina esillä keittiössäni. Koskaan sitä ei käytetä, eikä käyttänyt mummokaan.
Muistan, että lapsuudessani mummo aina näytti kirjahyllyssään ollutta kannua ja sanoi, että ”tuo on sitten sinun”. Siellä säilytettiin mummolassa irronnutta maitohammastani ja lehtileikettä, joka kertoi Arabian maitokannuista. Lehtileike on kannussa yhä, maitohammas on kadonnut.”
