Taideasiantuntija, tohtori Pauliina Laitinen-Littorin kertoo, mitä sinun ainakin pitää muistaa, kun hankit taidetta kotiin.

Rojua, rojua -sarjasta tuttu taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin, 45, on väitellyt tohtoriksi taidemarkkinoista. Hän on siis oikea ihminen kertomaan, mitä aloittelevan taideostajan on hyvä tietää.

1. Mieti tarkoitusta

Ostatko kotiin omaksi iloksi vai haluatko, että teoksen arvo säilyy? Jos teos tulee seinälle, olisi tärkeää, että koko perhe pitää siitä. Silloin se on tärkein valintaperuste.

2. Aloita grafiikasta

Grafiikka on varma valinta, koska sen arvo säilyy hyvin ja sen ostohinta on yleensä edullinen. Jo muutamalla satasella saa nimekkään taiteilijan teoksen.

3. Suosittu on paras

Jos ihmiset eivät tunnista taiteilijaa, se on huono merkki. Kaikki taiteilijan saama julkisuus lisää todennäköisyyttä siihen, että teoksen arvo säilyy. Julkisuus yhdistettynä kyvykkyyteen taiteilijana on paras tae hyvästä sijoituksesta.

4. Luota asiantuntijaan

Kerro galleristille, että olet aloittelija. Vastoin ennakko-odotuksia galleristit rakastavat uusia taiteen ostajia. He nauttivat, kun saavat opastaa. 

5. Varo huijareita

Luota vaistoosi, jos ostat yksityiseltä. Mikäli sinusta tuntuu ostotilanteessa, että kaikki ei ole kohdillaan, älä osta. Kysy aina mihin teoksen hinta perustuu. Perääntyminen ei ole noloa, vaan järkevää. Taidekaupoista pitää aina jäädä hyvä mieli.

6. Valitse ilmeisin

Arvonsa säilyttävät ne taiteilijan työt, jotka ilmentävät parhaiten hänen tyyliään. Näyttelyssä parhaat teokset erottaa punaisista pisteistä taulun vieressä. Ne kertovat, kuinka moni on kiinnostunut ostamaan taulun.

7. Osta ennen gallerioita

Tutustu taiteilijoihin ennen kuin heidän työnsä tulevat Helsingin gallerioihin. Se nostaa heti teosten hintaa. Käy Taidekeskus SalmelassaPyhäniemen kartanossa tai muissa maakuntien näyttelyissä. Jos ostat galleriasta, ole ajoissa. Parhaat työt varataan ensin.

8. Myy itsekin

Myymällä taidetta opit parhaiten, kuinka markkinat toimivat. Voit myydä tauluja taidekaupan välityksellä, huutokaupan kautta tai pistää taulun itse myyntiin nettiin.

Pauliina Laitinen-Littorin antaa arvioita taideteoksista Taidetohtori-sivustolla.

Keräilijän kankaat eivät ole piilossa vaan olohuoneen kirjahyllyssä. Suosikkeja ovat liila Sinivuokko-kuosi sekä keltainen ja liila Ruusu ja Satakieli. Beatlesin A Hard Day´s Night -levy vuodelta 1964 on Hannan puolison Simon aarre.
Keräilijän kankaat eivät ole piilossa vaan olohuoneen kirjahyllyssä. Suosikkeja ovat liila Sinivuokko-kuosi sekä keltainen ja liila Ruusu ja Satakieli. Beatlesin A Hard Day´s Night -levy vuodelta 1964 on Hannan puolison Simon aarre.

Lapsena Hanna Kaitila rakasti istua mummonsa sohvalla lukemassa. Samaa lämmintä 1960-luvun tunnelmaa hän metsästää nyt kirpputoreilta omaan kotiinsa.

Kuinka hurahdit retroon?

Mummillani oli täydellinen 1960-luvun designkoti, jossa oli uima-allas, kuten ajan tyyliin kuului. Asuin viikot mummin luona, ja minusta oli ihanaa istua uima-altaan ääressä, saunatuvan kodikkaalla sohvalla lukemassa. Sohva oli verhoiltu tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran suunnittelemalla Joiku-kankaalla. Tunnelma jäi mieleeni positiivisena ja lämpimänä. Uskon, että se sai minut myöhemmin keräämään Metsovaaran kankaita, Sarviksen muovisia tarjottimia ja Arabian puhalluskuppeja. Ostin ensimmäisen kankaani lukiolaisena. Intensiivisempi keräily alkoi viisi vuotta sitten.


Hanna Kaitila, 36, asuu Lahdessa miehensä Simo Saukkolan ja Mauski-kissan kanssa. Työn alla oleva Metsovaaran Sayonara-kangas oli neljän euron huippulöytö SPR:n Kontin kilo tavaralaatikosta. Artekin 69-tuoli, jolla Hanna istuu, on pelastettu roskalavalta.
Hanna Kaitila, 36, asuu Lahdessa miehensä Simo Saukkolan ja Mauski-kissan kanssa. Työn alla oleva Metsovaaran Sayonara-kangas oli neljän euron huippulöytö SPR:n Kontin kilo tavaralaatikosta. Artekin 69-tuoli, jolla Hanna istuu, on pelastettu roskalavalta.

 


Miten perheesi suhtautuu riippuvuuteesi?

Kun tapasin mieheni Simon, hänen poikamiesboksissaan oli Marimekon Kaivo-verhot. Rakastuin totta kai mieheen saman tien! Olen perheen ainoa keräilijä, eikä Simo aina ole löydöistäni yhtä innostunut. Olemme kuitenkin saaneet molemmille rakkaat esineet hienosti sovitettua yhteen. Yksi ihanimmista Simolta saamistani lahjoista oli reissu, jolla sain käydä jokaisella kirpputorilla Lahdesta Tampereelle.


Peilistä näkyvä mekko on Marjatan tyttären Katariina Metsovaaran suunnittelemaa Tapiola-kangasta. Verhot ovat Valkeat Ruusut -kuosia ja tuolilla on Anemona-kangasta.
Peilistä näkyvä mekko on Marjatan tyttären Katariina Metsovaaran suunnittelemaa Tapiola-kangasta. Verhot ovat Valkeat Ruusut -kuosia ja tuolilla on Anemona-kangasta.

 


Miksi juuri Marjatta Metsovaaran kankaat?

Olen tekstiilialan insinööri sekä artesaani, joten katson kankaita myös teknisin silmin. ”Lappisatiini”, jota alkuperäiset Metsovaaran kankaat ovat, on laadultaan suorastaan ihme. Kankaissa on mahtavat, syvät ja energiset värit. Kankaat ovat puuvillasatiinia, mutta lempinimi juontuu siitä, että Tampellan tehdas sijaitsi aikoinaan Tampereen Lapinniemessä. Aluksi vain ihastelin kankaita enkä raaskinut tehdä niistä mitään. Nyt olen jo ommellut aarteistani vaatteita ja sisustustekstiilejä.


 Nojatuolia suojaa Metsovaaran Perhonen-kangas. Tyynyt Hanna on ommellut Inkka- ja Amanda-kankaista.
Nojatuolia suojaa Metsovaaran Perhonen-kangas. Tyynyt Hanna on ommellut Inkka- ja Amanda-kankaista.

 


Mitkä löydöt ovat sykähdyttäneet?

Kerran näin torikauppiaan pöytäliinana Metsovaaran keltaisen Kukka-kankaan. Painokuosi oli sama kuin mummilan Joiku-sohvassa, mutta kangas oli lappisatiinia. Myyjä ihmetteli, kun halusin ostaa hänen liinansa, mutta myi sen lopulta 20 eurolla. Enempää minulla ei ollutkaan mukana.


Hannan kodissa näkyy nostalgia. Karhumuovin peili on sama kuin mummilla aikoinaan, ja kenkiä mummi käytti häissään.
Hannan kodissa näkyy nostalgia. Karhumuovin peili on sama kuin mummilla aikoinaan, ja kenkiä mummi käytti häissään.


Mitä keräily sinulle antaa?

Kankaiden etsiminen kirppareilta on kuin aarteenmetsästystä. Seuraan haukkana nettisivustoja, joilta hyviä löytöjä voi pongahtaa esiin. Kotona nautin siitä, että saan olla kauneuden ympäröimänä ja luoda hienoja näkymiä. Värit antavat energiaa.

Mistä löydöstä haaveilet?

Isoäitini sohvasta tutun kankaan haluaisin löytää kaikissa väreissä. Olisi mahtavaa dokumentoida Metsovaaran koko tuotanto aikakausittain ja tyyleittäin. Silti oikeastaan toivon, etten löytäisi kaikkia kuoseja ainakaan ihan helposti. Mitä minä sen jälkeen keräilisin?

Hannan vinkit aloittelevalle retrokeräilijälle

1. Parhaat löydöt voi tehdä pienten paikkakuntien kirppiksiltä. Jos etsit tiettyä suomalaista kangasmallistoa, suuntaa sinne, missä kyseinen tehdas on joskus sijainnut.

2. Kerro ystäville, sukulaisille ja työkavereille harrastuksestasi. He saattavat törmätä himoitsemaasi kankaaseen. Usein se on jopa päätymässä kierrätykseen tai roskiin.

3. Keräilyharrastus alkaa luontaisesti rönsyillä. Rajaa keräilykohteesi selkeästi, niin vältyt tavaratulvalta.

Rairuohon piti olla komea, vihreä tupas, mutta jälleen kerran multa pilkottaa pitkien haivenien välistä. Kuulostaako tutulta?

Tiheän ja kauniin rairuohon kasvattamisessa on omat niksinsä. Kysyimme asiantuntijoilta neuvot, joilla jätät historiaan epäonniset rairuohoistutukset.

  1. Käytä tuoreita siemeniä. Mitä uudempi siemen, sitä nopeammin ja paremmin se itää. Muista, että siemenet tulee säilyttää ennen kylvöä kuivassa ja tasaisessa lämmössä.
  2. Anna ruoholle kunnollinen kasvualusta. Tavallinen kukkamulta käy, ja sitä kannattaa laittaa istutusastiaan ainakin 1,5-2 senttimetriä. Siten mullan vedenpidätyskyky on riittävä ja kastelu helppoa. Tasoita mullan pintaa vähän, mutta älä painele sitä liian tiiviiksi.
  3. Kylvä siemenet tasaisesti ja riittävän tiheään koko astian alueelle. Peittele ne kevyesti niin, että niiden päälle jää noin puolen sentin kerros multaa. Liian paksu kerros tukahduttaa.
  4. Peitä multa muovilla, jossa on ilmarakoja. Poista muovi, kun näet siementen itäneen.
  5. Kastele ja pidä multa etenkin itämisen aikana tasaisen märkänä. Kun ruoho on kasvanut pidemmäksi, kastele pari kolme kertaa viikossa. Multa ei saa lillua vedessä, mutta ei myöskään kuivua korpuksi.
  6. Valitse idätykseen lämmin paikka. Kylmä ikkunalauta ei rairuohon kasvatukseen sovi. Idätykseen sopivia paikkoja ovat esimerkiksi jääkaapin päällys tai lattialämmitetty huone, sillä itäminen tapahtuu parhaiten noin 22-30 asteen lämmössä. Kun näet rairuohon nousevan, siirrä astia valoisaan paikkaan.
  7. Pidä ruoho siistinä leikkaamalla. Leikkaa ensimmäisen kerran jo silloin, kun ruohot ovat parisenttisiä. Näin varmistat, että myöhemmin itävät siemenet ehtivät samaan kasvuvauhtiin. Kun kasvusto ei pääse venymään, se ei myöskään muutu repsahtaessaan harvan näköiseksi.
  8. Kokeile eri siemeniä. Uuden näköisen pääsiäisruohon saa myös ohrasta, vehnästä, kaurasta, heinänsiemenestä ja jopa auringonkukan siemenistä. Isoja siemeniä kuten viljoja voi liottaa yön yli, jolloin itäminen nopeutuu. Koska viljojen lehdet ovat leveitä, niitä täytyy kylvää erityisen tiheästi: siemeniä voi laittaa vaikka kolmeen kerrokseen.
  9. Istuta kasvavan kuun aikaan. Vanhaan viljelytietoon kuuluu, että kasvit lähtevät paremmin kasvamaan, kun ne kylvetään kasvavan kuun aikaan. Tällä viikolla se tarkoittaa sunnuntaista alkavaa ajanjaksoa.

Vinkit antoivat hortonomi Elina Vuori Kauppapuutarhaliitosta ja toimitusjohtaja Timo Taulavuori Puutarhaliitosta.