Talo oli pitkään kesähuvilana, ennen kuin Tove Slotte muutti sinne perheineen. Markku saapui tyttärineen vuonna 2006.
Talo oli pitkään kesähuvilana, ennen kuin Tove Slotte muutti sinne perheineen. Markku saapui tyttärineen vuonna 2006.

Karjalohjalla koivumetsän takana on valkoinen talo, jonka ovea vartioivat muumipeikot. Entisessä kesähuvilassa Tove Slotte kuvittaa mukeja ja Markku Toikkanen korjaa kolottavia jäseniä.

Kaksikymmentä kukkivaa omenapuuta. Niihin Tove Slotte ihastui vuonna 2000, kun hän ensimmäisen kerran käveli valkoisen puutalon pihalla Karjalohjalla, koivumetsän takana.

Silloin hän ei tiennyt, kuinka paljon töitä talosta koituisi. Vanha rintamamiestalo laajenisi, perhe kasvaisi, puutarha villiintyisi ja omenoita saisi poimia joka syksy selkänsä kipeäksi.

Muuttoa seuraavina vuosina Toven työstäkin tuli kiireisempää. Piharakennus, vanha taksinkuljettajan autotalli, muutettiin keramiikkapajaksi, mutta Toven lasitukset jäivät ämpäreihin hyllyille. Arabian muumiastiat työllistivät piirtäjäänsä yhä enemmän.

Tyttöjen talo

Muumeja on talossa siellä täällä: kylpyhuoneen pyyhkeissä, purnukoissa hyllyillä ja eteisen ikkunalaudalla. Tove Slotte ja hänen avomiehensä Markku Toikkanen tarjoavat kahvia tietenkin muumimukeista.

 

Tove piirtää vanhanaikai­sesti käsin. Luonnoksen hän teippaa mallimukiin nähdäkseen, miltä  se näyttää.

Markku ja hänen tyttärensä Maria ja Rosa muuttivat taloon joulukuussa 2006. Tove oli tavannut Markun ensi kerran potilaana: Markku on jäsenkorjaaja, ja Tovea vaivasi iskias.

”Ensimmäisen hoitokerran jälkeen soitin Markulle, että nyt pystyn taas tiskaamaan”, Tove kertoo.

”Meillä oli paljon yhteistä: kumpikin oli Helsingistä, kasvissyöjä ja vasta eronnut. Kummallakin oli kaksi tytärtä.”

Talosta tulikin yhteenmuuton jälkeen hyvin naisvoittoinen. Ja ahdas. Tove ja Markku nukkuivat olohuoneessa, Maria ja Rosa pienessä kellarihuoneessa ja Toven tyttäret Hanna ja Freja yläkerrassa. Tove piirsi muumeja vessan eteisessä.

”Aina kun joku tömisteli ohi vessaan tai suihkuun, minun piti nostaa käteni paperista, jotta en tehnyt virhettä.”

Taloa alettiin laajentaa samana keväänä. Tarvittiin lisää makuuhuoneita ja Tovelle oikea työhuone.

 

Talon uuteen siipeen haluttiin valoa, korkeutta ja hengittävät seinät. Timpurin lähdettyä Markku jatkoi rakennustöitä. ”Minä tein päätöksiä ja maalasin ovet”, Tove kertoo.

”Silloin tuntui, että tytöt asuisivat vielä kauan kotona. Mutta lapset kasvavat niin nopeasti. Hanna ja Freja muuttivat pois pian sen jälkeen, kun remontti oli valmis”, Tove kertoo.

Hanna on lukenut graafista suunnittelua ja Freja opiskelee laulusolistiksi. Nyt yläkerran makuuhuone on kylmillään ja ikkunoiden välissä kuolleita kärpäsiä.

Muumeja aamusta yöhön

Keskipäivällä talo on hiljainen ja valoisa. Jossain seitsemästä pesästä palaa aina tuli, ennen kuin kesä saapuu.

Sekä Tove että Markku tekevät töitä kotona. Markku on koulutukseltaan elektroniikka-asentaja, mutta hän lopetti työnsä Helsingissä pian Karjalohjalle muuton jälkeen. Nyt hänellä on alakerrassa jäsenkorjaajan vastaanotto. Jäsenkorjaus on ikään kuin fysioterapiaa, joka perustuu perinteisiin menetelmiin.

Tovella on niin paljon työtä kuin hän ehtii tehdä. Aamuisin hän lähestyy sitä hitaasti: sekoittaa avokadotahnan ja kävelee peltojen poikki vanhan Zaza-koiran kanssa. Palattuaan hän makaa kahdeksan minuuttia magneettipedillä, jonka uskotaan parantavan verenkiertoa. Sitten hän alkaa piirtää.

Tove innostui, kun sai vuonna 2009 muotoilla muumifiguurit. Hän ei ollut päässyt käsiksi saveen pitkään aikaan.

Uusia muumimukeja tulee yleensä neljä vuodessa: kaksi uutta hahmomukia sekä kesä- ja joulumallit. Lisäksi Tove piirtää erikoissarjoja, kulhoja, lautasia, aterimia, kattiloita, saksia ja laseja.

Mukeja Tove suunnittelee noin puolitoista vuotta eteenpäin. Ensin valmistajatehdas Arabialta tulee toivomus hahmosta tai aiheesta. Silloin Tove selailee jälleen Tove ja Lars Janssonin kirjat ja sarjakuvat läpi, valitsee kuvaidean ja piirtää käsin.

Jokaisen kuvan tulee perustua alkuperäisiin piirroksiin. Lisenssiyhtiö Moomin Characters kontrolloi kuonojen muotoja sekä häntien tupsuja ja värejä. Hahmon tulee näkyä kuvassa kokonaan, yksityiskohdat eivät riitä.

Tove empii sanojaan.

”Työni on ihan hauskaa... Mutta joskus rasittaa olla niin sidottu niihin kuviin. Olen koristesuunnittelija ja keraamikko, mutta minulla ei ole taiteellista vapautta.”

Talon huipulla on tähystystorni vähän kuin muumitalossa. Se on tosin sisältä vielä kesken. ”Olin aina halunnut tornin. En oikein osaa selittää, miksi. Siellä voi lueskella kirjoja ja katsella Lohjanjärvelle”, Tove kertoo.

”Ulospäin Toven työstä näkyy jatkuva kiire”, Markku sanoo.

”Hän saattaa istua työhuoneessa vielä kymmeneltä illalla.”

Kumppareissa kauppaan

Työkiirettä tasoittaa maaseudun kiireettömyys. Tove nauttii siitä, että voi mennä savisissa kumisaappaissa kauppaan. Naapureina ei ole kuin mökkiläisiä ja ympärillä kolme järveä. Koirat juoksevat vapaana pihassa ja haukkuvat peuroille ja jäniksille, jotka kärkkyvät omenapuita.

Kun ilta saapuu, pimeys on puhdasta ja tiheää.

”Arabian kokouksissa Helsingissä aina häkellyn siitä, miten sidottu siellä on aikaan. Kokous kestää tasan tunnin, ja sen jälkeen neuvotteluhuoneesta on lähdettävä, vaikka asia olisi kesken”, Tove sanoo.

Markun mielestä rauha herättää luovuuden: maalla tulee tehtyä asioita, joita ei kaupungissa tekisi. Töiden ja remontin viimeistelyn ohessa hän on ruvennut rakentamaan perinteisiä soittimia: jouhikoita ja luuttuja.

Kaksi vuotta sitten Tove ja Markku perustivat ystävien kanssa Karjalohjalle kulttuuriyhdistyksen, joka järjestää klubi-iltoja sekä kesäfestivaalit Sammatin taidenavetassa. Viiden kilometrin päässä kotoa on steinerkoulu, jonka ensin kävivät Hanna ja Freja, nyt siellä ovat 15- ja 13-vuotiaat Maria ja Rosa. Koulun ympärille on muodostunut samanhenkisten käsityöläisten, taiteilijoiden ja opettajien yhteisö.

Tove ja Markku myöntävät välillä kaipaavansa kaupungin elämää ja kulttuuritapahtumia.

”En silti haluaisi enää asua Helsingissä”, Markku sanoo.

”Siellä kiireen tuntee kaikkialla. Sen aistii, vaikka ei kuuluisi ääniäkään.”

Tovelle taas valkoinen talo on ensimmäinen paikka, johon hän on halunnut jäädä. Hän ei ole missään muualla asunut näin pitkään.

Talo on soppelo, jossa on monta paikkaa olla rauhassa. Yläkerrassa majaa pitävät perheen teinitytöt. Vanha alakerta on hämärä ja nariseva. Uudella puolella Tove piirtää muumihahmoja ja katselee ulos ikkunasta. Kellarissa Markku hieroo
asiakkaiden niskoja, kuuntelee musiikkia tai soittaa kitaraa.

 

Markku ja Tove eivät ole puu­tarhaihmisiä, mutta takapihan on vallannut omenatarha. Kun Toven tyttäret olivat pieniä, heillä oli kani sekä salaatti- ja porkkanamaa.

Kesän alkaessa omenapuut puhkeavat kukkaan ja terassista tulee uusi olohuone. Siitä eteenpäin perhe syö kaikki ateriat ulkona vanhan tammen varjossa.

Talon nurkalla oleva keramiikkapajakin on taas raivattu romuista. Hyllyillä odottavat 14 vuoden takaiset lasitukset ja käärepaperien sisällä uunivalmiit käyttöastiat. Ehkä tänä kesänä Tovella on aikaa.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2014.

Muumimukien syntytarina

Vuonna 1989 Tove Slotte oli 32-vuotias ja Arabian keramiikkatehtaan nuorin suunnittelija, kun tuotepäällikkö Christel Vaenerberg sai idean muumiastiastosta.

Vanhoilla muotoilijoilla oli voimakkaampi taiteilijaidentiteetti, ja he luultavasti tuhahtelivat idealle muumikuvista. Tove taas oli kasvanut ruotsinkielisessä perheessä ja rakasti muumikirjoja. Hän sai sommitella kokoelman mukit ja lautaset. Kirjailija Tove Jansson hyväksyi ne vielä itse.

”Jännitti, mitä hän sanoisi, koska olin joutunut muuttamaan sommittelua ja lisäämään värit. Jansson oli kuitenkin oikein herttainen.”

Tove ja Christel veivät ensimmäiset mallit näytille Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kotiin. Jansson esitteli innokkaasti kotia, kananmunan mallista ruokapöytää ja Tuulikin grafiikkaprässiä. Hän hyväksyi astiasuunnitelmat vain pienin muutoksin.

Tuulikki oli happamampi.

”Mitäs väliä niillä värisävyillä on. Ihmiset käyttävät niitä kuitenkin tuhkakuppeina”, hän tokaisi seinälautasista.

Muumiastioiden myyntiennusteet ylittyivät moninkertaisesti. Tove Slottelle niistä tuli elämäntyö.

Tavallaan hänelle kävi samoin kuin kaimalleen: muumit peittivät alleen kaiken muun.

”En voi kuitenkaan valittaa. Ne ovat tuoneet niin paljon.”

 

Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”
Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”

Käsityöläisen kodissa joulutunnelma syntyy suvun vanhoista perinteistä ja valkoisista kukista.

Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.
Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.

Siniharmaa talo kohoaa jykevänä vanhojen puiden suojissa. Lumipeitteinen näkymä on kuin postikortista. Kirkkonummen Luoman kylässä sijaitseva talo on seissyt paikallaan yli sata vuotta.

Varhaisin tieto Ingvastin tilasta on jo vuodelta 1697. Alkuperäinen talo tuhoutui tulipalossa elokuussa 1863, ja nykyinen nousi pian sen tilalle.

Sisällä tuoksuvat joulukuusi ja hyasintit. Kaukana ovat päivät, jolloin pannuhuoneesta löytyi lattiasientä ja katosta tihkui vesi läpi.

Sellaisena parikymppinen Annina Pudas osti talon vanhemmiltaan.

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt."

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt. Alkukuukaudet jopa kannoin vedet naapurista", kertoo Pudas.

Työ tekijäänsä neuvoi, ja 1970-luvun kovalevyjen ja kiiltävien maalikerrosten alta paljastuivat hiljalleen peiliovet ja lattialankut. Vanhan talon kunnostamisesta, rakentamisesta ja käsityöstä tuli Anninan ja Sakari-puolison elämäntapa. Annina tekee verhoilijan työtään verstaassaan ja pienessä sisustusliikkeessään kodin naapurissa vanhassa navetassa.

Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.
Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.

Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.
Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.

Joulu saapuu vanhaan taloon

Kodin sisustuksessa yhdistyvät käsityö, laadukkaat materiaalit ja ajan patina. Kalusteet ovat Anninan isovanhempien ja muun suvun perintöä, lahjaksi saatuja, talosta löytyneitä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä hankittuja. Vanhat esineet luovat kodikkaan ja hienostuneen tunnelman.

"Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa."

"Vanhoissa kalusteissa on sitä jotain, sillä ne on tehty käsityönä laadukkaista materiaaleista. Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa. Kankaaseen kannattaa siis panostaa ja vanhaa vaalia", Annina neuvoo.

Käsityöläisen kekseliäitä sisustusideoita näkyy kodissa siellä täällä. Pilkahdus leikkisyyttä rentouttaa vanhan talon tunnelmaa.

Yrittäjälle ja käsityöläiselle joulunalus on kiireistä aikaa. Jouluihmisenä Annina osaa kuitenkin nauttia jouluvalmistelujeista. Kynttilät ja glögi siivittävät puuhia ja piristävät pimeää vuodenaikaa.

Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.
Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.

Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.
Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.

"Lahjavalvojaiset pidän aina aivan itsekseni. On ihanaa paketoida ja kuunnella joululauluja kaikessa rauhassa muiden nukkuessa."

Vihreä ja valkoinen ovat Anninan jouluvärit. Punaista hän ei kaipaa.

"Ostan valkoisia hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Laitan lyhtyjä ulos, askartelen havuista kransseja ja -köynnöksiä. Joskus olen jopa kaivanut pihalta kielojuurakon ja saanut sen kukkimaan jouluksi."

Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.
Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.

Joulukuuset noudetaan Anninan äidin metsästä. Suuri kuusi koristellaan saliin aivan joulun alla. Kuistia, eteistä ja keittiötä somistavat pienet pöytäkuuset. Perheen lempikoristeet ovat matkamuistoja, keveitä lasipalloja ja itse askarreltuja paperikoristeita.

Anninalle oikea joulu syntyy perinteistä ja perheestä. Jouluaattoaamuna Annina, Sakke ja perheen pojat Elias ja Noa suuntaavat mummin luo joulupuurolle. Sitä Annina ei ole jättänyt väliin kertaakaan elämänsä aikana. Joulukirkon jälkeen perhe ajaa kotiin nauttimaan välipalaksi pasteijat ja glögit ja valmistelemaan illallista.

Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.
Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.

Tunnelma on korkeimmillaan aattona, kun perhe ja lähimmät sukulaiset kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Jokainen tuo tullessaan jotain: imellettyä perunalaatikkoa, hämäläistä pitoleipää tai joulukalkkunaa. Kaikkien mielestä parasta joulupöydässä ovat alkupalana nautittavat kalaherkut.

"Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

"Parhaimmillaan joulupöydässämme on ollut 21 syöjää. Saliin emme silloin mahtuneet, mutta järjestelimme navetalle kaikille paikat yhden pitkän pöydän ääreen. Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
 

Fakta

Koti: Toistasataa vuotta vanha hirsitalo Kirkkonummella, 280 m².

Asukkaat: Verhoilijamestari Annina Pudas ja IT-konsultti Sakari Pudas sekä Elias, 22, ja Noa, 12.

Vaikeiden vuosien jälkeen Katja Pulkkinen uskoo tietävänsä, mistä syntyy aito joulun taika. "On joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia."

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.
Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.
Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.
Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.
Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.
Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.
Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.
Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.
Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

 

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.
Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.
Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.

Fakta

Asukkaat: Käsityöläinen ja sisustaja Katja Pulkkinen, 37, Veera, 11, Eero, 8, ja Siiri Pokki, 3.
Koti: Seitsemän huonetta ja keittiö, 247 neliötä, Vantaan Korsossa 2010 valmistuneessa omakotitalossa.

Dermatomyosiitti

Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Mikäs lihassairaus on kyseessä, olisi voinut saada vertaistukea ja vinkkejä, sairauden kanssa pärjäämiseen ? Tuore inkivääri ja luonnonsienet, hyvää ravintoa, kalan lisäksi, jos ei allerginen. Lisäaineet ja kasvien torjunta-aineissa kasvatetut ruoat pois. Luomua tilalle, Suomen luonnosta.
Lue kommentti