Ohuet villasukat ovat ihanat viileällä ilmalla: villa lämmittää, mutta ei hiosta. ”Parhaiten lämmittävät napakat sukat, joissa on varpaissa vähän tilaa”, Päivi Hoisko neuvoo.
Ohuet villasukat ovat ihanat viileällä ilmalla: villa lämmittää, mutta ei hiosta. ”Parhaiten lämmittävät napakat sukat, joissa on varpaissa vähän tilaa”, Päivi Hoisko neuvoo.

Suuri Käsityö -lehden järjestämän Suomi 100 vuotta -sukkakisan voitti Päivi Hoisko Alajärveltä. Päivi kertoo, miten kansanomaisista kuvioista yhdistelty kaunis kokonaisuus syntyi. Tulosta myös voittajasukkien ohje jutun lopusta!

”Halusin sukkiin ajattomia kuviota, joita suomalaiset ovat käyttäneet jo vuosikymmeniä ja joita käytetään tulevaisuudessakin. Löysin mallit Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta, muokkasin ja yhdistelin lapasissa käytettyjä kuvioita.

Olen intohimoinen sukanneuloja. Omistan paljon kirjoja, joissa on kivoja mallineuleita. Aina välillä kokeilen niitä sukkiin. Neulon lähes joka päivä, joskus enemmän ja välillä vain muutaman silmukan. Kesäisin saatan vaihtaa puikot virkkuukoukkuun.

Mieluiten neulon ohuita sukkia, joten 100 grammaa lempilankaani sisältää noin 400 metriä lankaa. Paksumpia lankoja käytän vain miesväen saapassukkiin.

Lankaa on helppo neuloa, kun se on tarpeeksi tiukkakierteistä eikä säikeenny. Siinä on myös hyvä olla vahvikkeena nylonia.

Tykkään kovasti kotimaisista värjäreistä, kuten Handu, Hopeasäie ja Puffala. Kirjo-Pirkassa on kaunis värikartta, ja Novitan Venlaa voi värjätä itsekin.”

Voittajasukat on neulottu Pirkanmaan kotityön ohuesta Pirkka-langasta. Sukkien ohjeen löydät alla olevasta linkistä.

Vartta muotoilevat kavennukset

Lähes polveen asti ulottuvissa kirjoneulesukissa resori pitää varret ylhäällä. Pohkeen takana kulkee kaunis kuvioraita, ja sen reunoilla tehdään sukan vartta muotoilevat kavennukset. Kantalappu on vahvistettua neuletta, ja kantapäästä neulotaan kiilamainen, jotta se istuu hyvin.

Joulunaikaan on ilo kaivaa esiin ne vanhat tutut, joulunpunaiset villasukat - tai antaa sellaiset itse lahjaksi. Kaikki näissä kuvissa olevat joulusukat ovat Kodin Kuvalehden lukijoiden taidonnäytteitä.

Mökkisydänsukat menossa ystävälle lahjaksi. - Heli Lampinen
Mökkisydänsukat menossa ystävälle lahjaksi. - Heli Lampinen
Neuloin itselleni joulusukat. Punavalkoiset, sydämelliset, lämpimät. Ihan niin kuin toivoisin joulunikin olevan. - Miia-Kaisa Katainen
Neuloin itselleni joulusukat. Punavalkoiset, sydämelliset, lämpimät. Ihan niin kuin toivoisin joulunikin olevan. - Miia-Kaisa Katainen

Tein itselleni jämälangoista polveen asti yltävät sukat.  Nyt on puikoilla tulossa kettukarkki-sukat miehelle joululahjaksi. - Johanna Jokinen
Tein itselleni jämälangoista polveen asti yltävät sukat. Nyt on puikoilla tulossa kettukarkki-sukat miehelle joululahjaksi. - Johanna Jokinen

Nämä ovat joulusukat siskolle kiitokseksi hänen omaishoitajana tekemästään ansiokkaasta työstä. - Riitta Pelttari
Nämä ovat joulusukat siskolle kiitokseksi hänen omaishoitajana tekemästään ansiokkaasta työstä. - Riitta Pelttari

Yläasteella piti kutoa villasukat. Yksi sukka syntyi kovalla työllä. Nykyään se on rakastettu, persoonallinen joulusukka kotikotona. - Pinja Pylväs
Yläasteella piti kutoa villasukat. Yksi sukka syntyi kovalla työllä. Nykyään se on rakastettu, persoonallinen joulusukka kotikotona. - Pinja Pylväs

Joulusukat monen ohjeen yhdistelyn tuloksena. Tälläisia olen ihastellut monta vuotta, ja nyt oli äitiyslomalla aikaa tehdä ne. - Kristiina Haarala
Joulusukat monen ohjeen yhdistelyn tuloksena. Tälläisia olen ihastellut monta vuotta, ja nyt oli äitiyslomalla aikaa tehdä ne. - Kristiina Haarala

Kudon joka jouluksi ystäville sydänsukkia. - Virpi Sauranen
Kudon joka jouluksi ystäville sydänsukkia. - Virpi Sauranen

Neuloin joulunpunaiset sukat, mutta halusin niihin jotain muutakin väriä, joten neuloin kantaan ja kärkeen värikkäästä langasta. Sukat sai rakas tyttäreni. Olen myöhemmin neulonut lähes samanlaiset myös itselleni, koska molempia lankoja jäi toiseenkin sukkapariin. – Satu Alamäki
Neuloin joulunpunaiset sukat, mutta halusin niihin jotain muutakin väriä, joten neuloin kantaan ja kärkeen värikkäästä langasta. Sukat sai rakas tyttäreni. Olen myöhemmin neulonut lähes samanlaiset myös itselleni, koska molempia lankoja jäi toiseenkin sukkapariin. – Satu Alamäki

Tämmöiset tein itselleni. - Kaarina Pietarinen
Tämmöiset tein itselleni. - Kaarina Pietarinen

Viime jouluksi kudoin ystävälle pukinkonttiin tämmöiset pikkutuhmat sukat. - Henna Niemi
Viime jouluksi kudoin ystävälle pukinkonttiin tämmöiset pikkutuhmat sukat. - Henna Niemi

Tällaiset tonttusukat tein ja paketoin rakkaalle äidilleni joulupakettiin. Äitini rakastaa joulua ja varsinkin villasukkia, joten tiedän, että on mieleinen lahja. Tontun kuvat olen löytänyt Pinterestistä ja silmukoinut valmiisiin sukkiin. - Emmi Suominen
Tällaiset tonttusukat tein ja paketoin rakkaalle äidilleni joulupakettiin. Äitini rakastaa joulua ja varsinkin villasukkia, joten tiedän, että on mieleinen lahja. Tontun kuvat olen löytänyt Pinterestistä ja silmukoinut valmiisiin sukkiin. - Emmi Suominen
Käyttöliittymäsuunnittelija Liina Poropudas, 39, asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat puoliso Mika, 39, tytär Silja, 6, ja koira Loki, joka tykkää leikkiä langoilla, kun emännän silmä välttää.
Käyttöliittymäsuunnittelija Liina Poropudas, 39, asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat puoliso Mika, 39, tytär Silja, 6, ja koira Loki, joka tykkää leikkiä langoilla, kun emännän silmä välttää.

Liina Poropudas vetää kutimet esiin vaikka bussipysäkillä, jos aikaa pari minuuttia. Hän neuloo monta kertaa päivässä ja melkein missä vain.

Maailmanpyörä nytkähtää liikkeelle. Liina Poropudas nappaa laukusta esiin puikot ja lankaa. Kierroksen aikana ehtii neuloa vähän.

Liina on tottunut neulomaan siellä, missä kulloinkin on: elokuvissa, vanhempainillassa tai kahvikupillisella ystävän keittiössä. Leikkipuiston keinussakin voi hyvin seurailla Silja-tyttären leikkejä ja samalla kutoa sukkaa.

”Neulon joka päivä, monta kertaa päivässä. Olen äärimmäisen huono sietämään tyhjiä hetkiä, joten kutimet ovat aina mukanani. Selusta täytyy olla turvattu.”

Ensimmäisen kerran Liina otti puikot käteensä alakoulun käsityötunneilla. Vielä silloin enemmän kiinnosti lukeminen.

”Yläasteikäisenä sain ensimmäisen kerran ajatuksen, että voisin neuloa villapaidan. Pääsin kainaloihin asti. Jossain on vieläkin pötkö neulottua villalankaa, tummansinistä, jossa oli 1990-luvun ajan henkeen sopivia kimaltavia hippusia.”


Kolme minuuttia bussin tuloon eli ehtii hyvin neuloa vähän matkaa uutta huivia.

Parikymppisenä Liina kiinnostui neulomisesta uudelleen. Siitä tuli alkutalvien harrastus, joka päättyi, kun pakkasia varten tehdyt sukat ja lapaset olivat valmiita.

"Motivaatio neulomiseen tulee siitä, että haluan käyttää asiaa, jonka neulon."

Vuosi vuodelta harrastus jatkui alkutalvesta aina pikkuisen pidemmälle, kohti kevättä. Kuusi vuotta sitten kesän neulomistauko jäi kokonaan pois.

Nyt puikoilta syntyy vuoden ympäri erilaisia huiveja, tunikoita ja villatakkeja. Itse neulotut kevyet villasukat ovat Liinan jaloissa joka päivä, kesät talvet.

”Minulle motivaatio neulomiseen tulee siitä, että haluan käyttää asiaa, jonka neulon. Pidän kauniista asusteista ja yksityiskohdista.”

Suoraa ja siliää, kunhan on harmaata

Mitä tahansa Liina neuloo, väriksi hän valitsee usein harmaan. Se sopii omaan vaatekaappiin ja mummon oppeihin.

”Mummoni sanoo aina, että mieluummin suora ja siliä kuin rumasti kruusattu. Se on minunkin neulomisfilosofiani.”

Liinalla on samaan aikaan kesken monta harmaata projektia. Kun keskeneräisiä neulomuksia vastikään oli kertynyt liki 20, Liina päätti pitää päättelylokakuun, jonka aikana tekee loppuun monta keskeneräistä työtä – mutta ei kaikkia.

Puhelinpalavereissa Liina neuloo aina.

”On hyvä, että on monta eri vaihtoehtoa, mitä tehdä. Sukkaa on helppo neuloa missä vain, mutta vaikkapa silmukoiden poimiminen nappilistaa varten on sellaista puuhaa, johon pitää keskittyä ihan täysillä.”


Projektipussissa keskeneräinen villapaita kulkee mukana puistoon ja kokouksiin.

Keskeneräiset työt kulkevat Liinan mukana kankaisissa projektipussukoissa. Vapaa-ajan lisäksi ne pääsevät mukaan työpaikalle teknologiayritykseen.

Puhelinpalavereissa Liina neuloo aina. Muissakin työkokouksissa on yhä useammin mukana helppo perussukka.

"Neulominen tuo elämään tunteen rauhallisuudesta."

”Joskus minulla on olo, etteivät ihmiset ehkä tajua, että neuloessa todella kuuntelen, mitä muut sanovat. Olen tullut kuitenkin rohkeammaksi. Neulon melkein missä vain enkä mieti, hämmästelevätkö muut.”

Neuloessa Liinan on helppo pitää ajatukset keskittyneenä. Tasaisena toistuva puikkojen rytmi saa olon levolliseksi.

”Neulominen tuo elämääni sellaisen tunteen rauhallisuudesta, jota olisi muuten vaikea saavuttaa. Kun neulon, luulen melkein tuntevani, kuinka verenpaineeni laskee.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017

MAANANTAI: "Töissä ei ollut palavereja, joten neuloin vasta kotona Granito-nimistä paitamallia. Luin tyttärelle iltasatua ja samalla neuloin Morning Fog -neuletakkia."

TIISTAI: "Puhelinpalaverissa sukkien neulontaa. Tytär balettiin, odottaessa neuloin eteisaulassa. Illalla usean projektin päättelemistä."

KESKIVIIKKO: "Puhelinpalaverissa ja matkalla metrossa neuloin Vanilla is the new black -sukkia. Kotona tein villatakkia, kun kalapuikot paistuivat. Illalla neuloin paitaa."

TORSTAI: "Puhelinpalaverissa paidan edistämistä. Iltapäivällä sukkien neulontaa ystävän sohvalla. Aloitin Ludlow-nimisen huivin lankavaraston aarteista."

PERJANTAI: "Metrossa oli täyttä, enkä mahtunut neulomaan. Viimeistelin kummipoikani junasukat. Illalla katsoimme miehen kanssa fantasiaelokuvan. Samalla neuloin Granitoa ja Ludlowta."

LAUANTAI: "Snowy Toes -sukkia aamukahvilla. Ristiäisissä hieman sukkien neulomista. Illalla katsoimme elokuvaa, neuloin samalla. Kirjaa lukiessa neuloin lisää."

SUNNUNTAI: "Sukkien tekoa ruuanlaiton lomassa. Leikkipuistossa neuloin paitaa. Illalla taas telkkarin ja kirjan ääressä huivia ja paitaa."