Rilla sai aikaiseksi vain yhden lapasen, joten siitä tehtiin pussukka. Ari luuli, että vain vaimoväki osaa neuloa. Tiina vietti käsityötunnit varastossa arestissa. Aikuisena he kokeilivat neulomista – ja yllättyivät!

"Kirjoitin Youtubeen 'kuinka luon silmukoita', ja siitä se lähti"

Rilla Tervonen, 33

”Alakoulussa istuin joskus koko tunnin keskeneräinen tuotos kourassa ja odotin, että opettaja ehtisi auttamaan.

Viidennellä luokalla piti neuloa lapset. Oma lapaseni jäi vaille kaveria, sillä sitä ei olisi voinut hurjimmissa kuvitelmissakaan epäillä lapaseksi. Jonkunlainen pussukka siitä tuli, se täytettiin ja laitettiin napit silmiksi.

Toisinaan kädenjälkeni oli niin kireää, että lanka suorastaan vinkui ja jouduin käyttämään hampaita apuna. Koitin paikata tilannetta löysentämällä käsialaa, jolloin iloinen kilinä kimpoili luokan seinistä, kun puikot kävivät silmukoille liian ohuiksi.

Kädenjälkeni oli niin kireää, että lanka suorastaan vinkui ja jouduin käyttämään hampaita apuna.

Kuvittelin, että toiset syntyvät tekemään käsitöitä ja toiset eivät. Olisin kaivannut jonkun sanomaan tarpeeksi kovaan ääneen, että yritä. Jos menee mönkään, niin sitten korjataan. Tilanne ei ole vakava, kyseessä on vain käsityö.

Kun olin 26-vuotias, ystäväni neuloi lapselleen villatakin. Sen nähtyäni leukani suorastaan loksahti auki. Mietin, miten kukaan voi tuosta noin vain osata tehdä ihan oikean villatakin. Ohje oli kuulemma ihan helppo, joten päätin itsekin yrittää.

Ensin kirjoitin Youtubeen ’kuinka luon silmukoita’ ja hetken kuluttua ’kuinka neulon oikeaa’. Pysäyttelin opetusvideota parinkymmenen sekunnin välein ja yritin sitkeästi.

Ensimmäinen tekele lensi rehellisyyden nimissä yöksi lumihankeen, mutta aamulla kävin nöyrästi poimimassa sen ylös.

Siitä se alkoi. Ja kyllä, ihan ensimmäiseksi neuloin villatakin! Se on edelleen tallessa, vaikka takki ei ole mahtunut lapselleni vuosiin. Nimesin ohjeen ’Kässänopen painajaisen villatakiksi’.

Vasta villatakin jälkeen aloin neuloa sukkia, lapasia ja kaulahuiveja. Ja yllättäen nautin siitä!

Tajusin, että olen liian nopeasti tuntenut itseni tyhmäksi, kun en ole ymmärtänyt ohjetta heti. Nykyään en lue ohjetta saman tien kokonaan, vaan lause kerrallaan.

Ei ole oikeastaan mitään, mitä en oppisi, jos oikeasti haluan.

Oivalluksestani rohkaistuneena opettelin ompelemaan ompelukoneella. Ensimmäinen takintekele lensi rehellisyyden nimissä yöksi lumihankeen, mutta aamulla kävin nöyrästi poimimassa sen ylös, kuivasin ja tein valmiiksi.

Vuosien varrella olen sanonut itselleni monta kertaa: Luota itseesi, olet hyvä tuollaisena. Sinä itse tiedät, mikä on sinun tapasi oppia ja olla.”

Rillan Kotipalapeli-blogi ei enää päivity, mutta neuleohjeita ja ideoita voi edelleen käydä kurkkimassa – blogista löytyy myös Kässänopen painajaisen villatakki -ohje!

"Kun ekaluokalla tehtiin kuvioita neulalla vohvelikankaaseen, homma sujui vielä leikiten. Siitä eteenpäin muistoni käsityötunneista muuttuvatkin huomattavan tapahtumarikkaiksi...", Rilla sanoo.
"Kun ekaluokalla tehtiin kuvioita neulalla vohvelikankaaseen, homma sujui vielä leikiten. Siitä eteenpäin muistoni käsityötunneista muuttuvatkin huomattavan tapahtumarikkaiksi...", Rilla sanoo.

"Koulussa neuloin 40 vuotta sitten patalapun, nyt osasinkin tehdä slipoverin"

Ari Alsio, 61

”Vaimo neuloo aina telkkaria katsoessa ja aloin miettiä, miksen minäkin. Lopullinen sysäys tuli, kun tuttava epäili, että pystyn melkein mihin vain, mutta taitaa neulominen kuitenkin olla mahdotonta miehille.

Päätin näyttää itselleni ja tuttavalle. Miehenä en tietysti kysellyt vaimolta neuvoa, vaan halusin tehdä kaiken itse. Päätin neuloa saman tien slipoverin.

Minulla oli salainen ase: sain sähköpostin välityksellä ohjeita tuttavalta Tampereelta. 

Marssin lankakauppaan. Yhdestä mallistosta löysin mieleiset värit, kauniit värit ovat minulle tärkeitä. Ammattitaitoiset myyjät onnistuivat myymään minulle oikean määrän ja oikeat työkalut.

Ilman lisäohjeita en olisi selvinnyt. Niitä sain netistä. Siellä oli videolla ohjeet, miten silmukoita luodaan ja miten hallitaan nurja ommel. Oli minulla salainen asekin: sain sähköpostin välityksellä ohjeita tuttavalta Tampereelta.

Aikaisemmin olin neulonut 40 vuotta sitten koulussa patalapun ja kaulaliinan. Yleensä me pojat keskityimme veistoon ankaran opettajan johdolla.

Vaimo ei sanonut mitään, vaikka vierestä näki, että väärin menee.

Hankalinta oli arvioida, paljonko silmukoita tarvitaan, jotta slipoverista ei tule liian isoa tai pientä. Otin vanhasta villapuserosta mitat ja luin lankakerän pannasta tietoja.

En neulonut mallin mukaan, vaan minun mallini oli omassa päässäni oleva näkemys asiasta. Vaimo ei sanonut mitään, vaikka vierestä näki, että väärin menee. Opin kuitenkin ja korjasin virheeni. Kantapään kautta oivallettu oppi menee heti kaaliin.

Neulominen alkoi aika nopeasti puuduttaa, mutta kun pääsin kerros kerrokselta lähemmäs tavoitetta, se alkoi tuntua vuoristokiipeilyltä. Päämäärän eteen pitää ponnistella.

Neljä viikkoa aloittamisen jälkeen slipoveri oli valmis. Olen tyytyväinen. Pidän neuletta aina kaupunkireissuillani, kun poistun kotoa ihmisten joukkoon.

Aikuisena harvempi mies haluaa opetella neulomisen taitoa, kun vaimoväellä on paljon parempi pohja. Kannattaisi kuitenkin kokeilla."

”Kun opettelin neulomaan, opin myös, miten kunnioitettavaa on äitien ja mummojen tekemä työ puikkojen ja lankojen parissa. Eivät sukatkaan synny helposti. Jouluna pitäisi muistaa kiitellä enemmän myös pehmeistä paketeista”, Ari sanoo.
”Kun opettelin neulomaan, opin myös, miten kunnioitettavaa on äitien ja mummojen tekemä työ puikkojen ja lankojen parissa. Eivät sukatkaan synny helposti. Jouluna pitäisi muistaa kiitellä enemmän myös pehmeistä paketeista”, Ari sanoo.

"Aikuisena naisena saan vihdoin sooloilla ja soveltaa"

Tiina Kaarela, 59

”Koulun pakkolapaset oli mahdoton tehtävä. Sain kai yhden valmiiksi, itkien senkin. Olin liian kärsimätön neuloakseni.

Olin näsäviisas pentu, siksi jouduin usein käsityötunneilla varastoon arestiin. Olin oppinut kaikki asiat jo varhain oman käsityönopettajaäitini opastuksella. Koulun opit olivat minusta vanhanaikaisia ja tylsiä – enkä  salannut mielipiteitäni.

Pidin itseäni onnettomana tunarina, vaikka ompelin itselleni ja ystävilleni vaatteita koko ajan. Vihasin sitä, että piti tehdä tarkasti ohjeiden mukaan. Eniten inhosin neulomista.

Vähitellen tuli valaistuminen. Aloin neuloa ensimmäiselle lapselleni ja huomasin, että voin neuloa ihan miten itse haluan. Kukaan ei määrännyt tai valittanut!

En vieläkään kykene kuin suurin ponnistuksin seuraamaan muiden tekemiä ohjeita. Alan aina sooloilla ja soveltaa. Mutta miksei niin voisi tehdä, aikuisena naisena?

Mies saa kuulla: oota, teen tän kerroksen loppuun!

Kun lapset kasvoivat, löysin internetin neuleyhteisöt, neuleblogit, uudet ystävät ja koko ihanuuden. Se maailma kiskaisi minut vauhdilla mukaansa. Minusta tuli tosineuloja, siitä on nyt 15 vuotta aikaa.

Neulominen on minulle kuin veistämistä ja mietiskelyä: minulla on yleensä vahva visio siitä, mitä haluan tehdä, mutta usein ei aluksi aavistustakaan, miten se olisi mahdollista.

Teen neljättä neulekirjaani. Kuka olisi uskonut tästä käsityönopettajan kiusankappaleesta!

Olen oppinut kärsivällisyyttä, keskittymään ja jopa kuuntelemaan muita ihmisiä. En voi kuvitellakaan, miten voisin istua junassa tai lentokoneessa tuntikausia ilman neuletta.

Tällä hetkellä teen neljättä neulekirjaani, Puikkomaisterin Sukkasirkusta. Kuka olisi uskonut, kun miettii sitä pientä tyttöä, joka oli käsityöopettajan kiusankappale. Ihanaa, että saan ihan luvan kanssa tehdä kaikenlaista hauskaa ja hassua!"

Tiinan kertoo harrastuksestaan Puikkomaisteri-neuleblogissa.

"Äitikään ei suostunut opettamaan minulle neulomista, kun sitä kinusin lapsena. Hänen mielestään olin liian kärsimätön. Oikeassa oli", Tiina sanoo.
"Äitikään ei suostunut opettamaan minulle neulomista, kun sitä kinusin lapsena. Hänen mielestään olin liian kärsimätön. Oikeassa oli", Tiina sanoo.

Voit korvata valepalmikolla joustinneuleen villasukan suussa, pipon reunassa tai puseron helmassa. 

Valepalmikoita on monenlaisia. Tämä reikäpalmikko on kolme silmukkaa leveä, ja väliin tulee kaksi nurjaa silmukkaa.

Mallikerta on neljä kerrosta korkea.

Reikäpalmikko tasona

1. krs: Siirrä palmikon 1. silmukka puikolta toiselle, neulo 2 silmukkaa oikein ja siirrä nostettu silmukka neulottujen yli. Neulo väliin 2 nurin.

2. krs, nurja puoli: Neulo palmikon silmukat nurin ja luo väliin uusi silmukka kavennetun tilalle tekemällä langankierto puikolle. Neulo välisilmukat oikein.

3. krs: Neulo oikeat silmukat ja langankierto oikein, nurjat silmukat nurin.

4. krs, nurja puoli: Neulo oikeat silmukat oikein ja nurjat nurin.

Toista näitä neljää kerrosta. 

Reikäpalmikko suljettuna neuleena: Neulo 1. , 2. ja 4. krs. kuten tasona. 

2. krs: Neulo palmikon silmukat oikein ja luo niiden väliin kavennetun silmukan tilalle uusi silmukka tekemällä langankierto puikolle. Neulo välisilmukat nurin. 

 

Puseron numero 32 ruutupiirroksen toisen neliön kärjessä oli virhe. 

Kaikki kärjet pitää neuloa samalla tavalla, piirroksessa oikea tapa on vihreällä, väärä punaisella. Toista siis joka kulmassa vihreä kavennus- ja levennysjärjestystä.