Saila Anosesta ja Mari Karimista tuli sydänystäviä kuntouttavassa työtoiminnassa 17 vuoden ikäerosta huolimatta. Ystävyytensä ansiosta he voivat paljon paremmin kuin ennen tapaamistaan.
Tuijottavatko nuo muut bussimatkustajat minua? Huomaavatko he, etten ole aikoihin ollut ihmisten ilmoilla? Siltä Saila Anosesta, 41, tuntui vuosi sitten.
Saila oli jäänyt työttömäksi vuonna 2020 palvelualalta. Hänellä on sidekudossairaus, joka aiheuttaa kroonista kipua ja väsymystä.
”Kotoa oli epämukavaa lähteä mihinkään, ja erakoiduin”, Saila muistelee.
Mari Karimi, 24, oli valmistunut vuonna 2019 hammashoitajaksi ja muuttanut Turusta Vantaalle. Verkostoja ei ollut, eikä hän löytänyt töitä yrityksistä huolimatta.
”Aloin ajatella, onko minusta enää mihinkään. Pelkäsin, että kaikki hammashoitajan taitoni ovat kadonneet, sillä en ollut päässyt opintojen jälkeen harjoittelemaan niitä käytännössä”, Mari sanoo.
Viime vuoden lopussa naiset pääsivät kuntouttavaan työtoimintaan, jonka tavoitteena on vahvistaa työ- ja toimintakykyä ja ehkäistä syrjäytymistä. Mari alkoi tehdä Elämänlaatu ry:n tiloissa Helsingin Mellunmäessä toimistotöitä, Saila käsitöitä.
”Emme olisi luultavasti tavanneet, jos työttömyys ei olisi yhdistänyt meitä.”
Eräänä marraskuisena iltapäivänä Mari näki Sailan ruokapöydän ääressä nauramassa hersyvästi.
”Mari tuli istumaan viereeni ja hymyili isosti. Ihailin hänen upeita hiuksiaan, ja aloimme vaihtaa hiustenhoitovinkkejä”, Saila muistelee.
Molemmat olivat puheliaita, ja jutellessa työpäivä sujahti hetkessä. Siitä lähtien he ovat tavanneet työtoiminnassa neljä kertaa viikossa.
”Emme olisi luultavasti tavanneet, jos työttömyys ei olisi yhdistänyt meitä. Olemme niin eri piireistä”, Mari miettii.
Mari asuu äitinsä kanssa Vantaan Havukoskella ja viettää viikonloput sukulaistensa seurassa. Saila taas asuu yksin Tikkurilassa ja hoitaa sekarotuista Jedi-koiraansa sekä viljakäärmettään Sylviaa.
Ikäeroa ystävyksillä on 17 vuotta, mutta sillä ei ole väliä.
”Kun jännitän labratutkimusten tuloksia, Mari on tukenani. Olen oppinut häneltä paljon myös afganistanilaisesta kulttuurista”, Saila sanoo.
Kun Marin vastasyntynyt serkku esiteltiin suvulle videopuhelussa, Sailakin oli mukana.
”Koen, että minulla on Marin ansiosta paljon enemmän tietoa maailmasta ja enemmän myötätuntoa ihmisiä kohtaan.”
”Saila on minulle hyvin rakas, kuin isosisko. Niinä hetkinä, kun en itse usko itseeni, onneksi Saila uskoo”, Mari täydentää.
Mari ja Saila ovat kokeneet työttöminä vähättelyä, jopa vihamielisyyttä. Molemmista tuntuu, että ystävyyden ansiosta he voivat paljon paremmin kuin ennen tapaamistaan.
”Sekin on auttanut, että meillä on paikka, jonne aamuisin lähteä”, Saila sanoo.
Mitä Saila ajatteli, kun tuntematon rouva ilmoitti hänelle, ettei työttömiä saa hyysätä? Mitä Mari toivoo tulevaisuudeltaan? Mikä kuntouttavassa työtoiminnassa on parasta? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 21/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
