Erja Heinonen kuvasi upeat laulujoutsenet kevätjäillä Urjalassa huhtikuun ensimmäisenä päivänä.
Erja Heinonen kuvasi upeat laulujoutsenet kevätjäillä Urjalassa huhtikuun ensimmäisenä päivänä.

Jos jokin hetki tekee kevään, niin monelle tämä: laulujoutsenten komea ylilento. Hangista huolimatta ne ovat näinä viikkoina palaamassa Suomeen.

Suuressa osassa Suomea näkymät ovat vielä talviset: järvet ovat jäässä ja hanget hyvinkin metrin korkuisia. Linnuilla alkaa silti olla kevät mielessä, sillä kausi on lyhyt ja pesimään pitäisi päästä. Lintuharrastajat ovatkin jo jakaneet sosiaalisessa mediassa upeita kuvia laulujoutsenista keväthangilla tai sinitaivaalla.

Toiminnanjohtaja Johannes Silvonen lintuyhdistys Tringasta kertoo, että normaalisti tähän aikaan joutsenet ovat ehtineet jo reviireilleen ainakin Etelä-Suomessa. Nyt muutto ei ole vielä kunnolla päässyt käyntiin.

”Ne alkavat vasta kerääntyä avoveden reunalle ja sulapaikkoihin, jossa ne odottelevat lämpimämpiä säitä.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Heikko kaunotar, joka voimistui

Mutta miksi se onkin juuri laulujoutsen, joka on monelle meistä niin rakas ja tärkeä? Johannes Silvonen arvelee, että laulujoutsen yhdistyy suomalaiseen sielunmaisemaan maamme kansallislintuna. Laji mainitaan jopa Kalevalassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Moni arvostaa laulujoutsenta varmaan myös siksi, että se oli kokonaan kadota Suomessa pesivistä lajeista. Kannan elpyminen ja runsastuminen on yksi maamme luonnonsuojeluhistorian suurista saavutuksista.”

Laulujoutsenet saattavat voittaa kyhmyjoutsenet.

Pitkään heikoilla ollut kaunotar on nyt niin hyvissä voimissa, että laulujoutsenten määrä saattaa lähivuosina tai viimeistään vuosikymmeninä jopa ylittää kyhmyjoutsenten määrän.

”Kummankin lajin pesimäkannan koko lienee jossakin 5000–10 000 parin välillä. Kyhmyjoutsen on runsaampi maan eteläosissa ja rannikolla, mutta pohjoisimmassa Suomessa se ei pesi. Laulujoutsen taas pesii koko maassa ja tekee tuloaan vahvemmin myös rannikolle ja saaristoon.”

Silvosen mukaan laulujoutsen pystyy jopa häätämään itseään hieman kookkaamman kyhmyjoutsenen pois reviiriltään. Näin on käynyt jo esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja Espoon Laajalahdella.

Tuntomerkit: komea ääni ja keltainen nokka

Suomessa näkee talvellakin kyhmyjoutsenia. Laji ei varsinaisesti olekaan muuttolintu eikä yhtä arvostettu kuin laulujoutsen.

”Kyhmyjoutsen on Suomessa tulokaslaji, joka pesi ensimmäistä kertaa täällä 1930-luvulla”, Johannes Silvonen kertoo.

Vanha laji sekin on: kyhmyjoutsenta on tavattu Euroopassa ainakin kivikaudelta lähtien.

Kansallislintumme laulujoutsen on ollut paitsi uhanalainen, myös lajitoveriaan kauniimpana pidetty.

”Laulu- ja kyhmyjoutsenen tuntomerkit menevät tosin monella sekaisin”, Johannes Silvonen tietää.

Selkein ero niiden välillä on nokan väritys ja muoto. Laulujoutsenen nokka on keltainen mustaa kärkeä lukuun ottamatta, eikä sillä ole kyhmyjoutsenen tapaan nokan tyvessä mustaa kyhmyä.

Ääni kuuluu jo kaukaa: laulujoutsenten torvet soivat.

Silvosen mukaan myös ääni on hyvä tuntomerkki: nimensä mukaisesti laulujoutsen laulaa tullessaan, komealla torvimaisella äänellä. Kyhmyjoutsen ei juuri ääntele.

”Laulujoutsenen ääni liittyy vahvasti myös vuodenaikojen vaihteluun. Aikaisin keväällä sen ääni tuo tunteen kevään saapumisesta ja syksyllä muuttomatkalle lähtevien ääntely muistuttaa talven tulosta. Tätä symboliikkaa hyödynnetään paljon myös kotimaisissa elokuvissa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla